Sotilasmusiikki
Sotilasmusiikki tarkoittaa musiikin osa-aluetta, jota soitetaan sotilaallisissa tarkoituksissa. Musiikkia on käytetty vuosisatoja. Sillä on pyritty sekä pelottamaan vastustajaa että parantamaan omien joukkojen toimintaa.
Erityinen sotilasmusiikkitapahtuma on tattoo, jossa useat soittokunnat esiintyvät. Tattooseen kuuluu olennaisesti marssit ja paraatit, sekä nykyään myös tavalliset konsertinomaiset tilaisuudet.[1] Tunnettuja tattooita ovat muun muassa Edinburg Tattoo ja Royal International Air Tattoo. Suomessa järjestetään joka toinen vuosi Hamina Tattoo.
Kehitys ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joseph Jordania esitti, että ihmismusiikin alkuperäinen tarkoitus (äänekäs, rytminen laulun yhdistettynä tömistykseen ja rummutukseen erinäisillä esineillä) oli aikaansaada erityinen muuntunut tajunnantila, taistelutranssi, jossa varhaiset hominidit ja ihmiset unohtivat yksilön ja toimivat kollektiivisen identiteetin mukaisesti.
Tässä tilassa pelolla ja kivulla oli vähäisempi merkitys. Lisäksi he olivat uskonnollisesti omistautuneet ryhmän edulle, jopa siinä määrin, että itsensä uhraaminenkin oli mahdollista.[2] Yksittäiset sotilaat saattavat kuunnella äänekästä musiikkia ennen taisteluoperaatiota valmistaakseen itseään tulevaan toimintaan.[3]
Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marssimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Marssi (musiikki)
Marssimusiikin ajatus on lainattu Ottomaanien valtakunnalta 1500-luvulta. Ottomaanien uskotaan ottaneen käyttöön ensimmäiset sotilassoittokunnat 1200-luvulla. Janitsaarien soittokunnat mehterit lienevät olleet ensimmäisiä sotilassoittokuntia. Musiikille luonteenomaisia merkkejä olivat vaskirumpujen, torvien (boru), kellojen, triangelien ja lautasten (zil) ja muiden perinteikkäiden soittimien yhdistelmät. Ottomaanien marssimusiikilla katsotaan olleen vaikutus Euroopan klassisen musiikin säveltäjiin, kuten Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven.
Marssilaulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marssilaulut ovat tyypillisesti patrioottisia ja joskus nostalgisia lauluja, joita lauletaan marsseilla. Poikkeuksetta laulut ovat rytmikkäitä marssin tahtiin sopivia sävellyksiä. Yhdysvaltain sisällissodasta tunnettuja marsseja ovat muun muassa "Marching Song of the First Arkansas" ja "John Brown's Body". "P'tit quinquin" oli suosittu Saksan–Ranskan sodan aikana 1870. Tunnettuja suomalaisia marsseja ovat "Porilaisten marssi", "Jääkärimarssi" ja "Hakkapeliittojen marssi".
Merkkisignaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkkisignaalit ovat lyhyitä sävelmiä, joilla viestitään joko ennakolta suunnitellusta toiminnasta tai ennalta-arvaamattomasta tapahtumasta sotilastukikohdassa, taistelukentällä tai laivassa, esimerkiksi klassinen ratsuväen hyökkäyskomennus.
Fanfaarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fanfaarit koostuvat ennalta harjoitelluista rytmisistä yhteissoitoista, joilla pyritään seremonioissa kunnioittamaan arvostettua henkilöä.
Soittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rumpu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kannettava rumpu käy tahdittamaan marssia. Kiinalaiset joukot käyttivät tàigu-rumpuja motivoimaan, tahdittamaan joukkojaan ja merkinantoon. Esimerkiksi Qin ja Lun välisessä sodassa 684 eaa. rummuilla oli merkitys sotilaiden mielialoihin, mikä vaikutti merkittävän taistelun tulokseen.
Trumpetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikaisimmat trumpetit oli tarkoitettu yksinomaan sotilaskäyttöön, ja torvet jatkavat tätä perinnettä.
Säkkipilli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisia lähteitä säkkipillien käytöstä on vuodelta 1396 North Inch of Perthin taistelusta. Vaikka säkkipilli luultavimminkin olikin alun perin keksitty rauhanomaisen musiikin esittämistä varten, myös sotilaalliset versiot olivat mahdollisia.[4] Myös irlantilaiset sovelsivat säkkipillejä jo vuonna 1586. [5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hamina Tattoo 2022 Jazzrytmit. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Jordania, Joseph: Why do People Sing? Music in Human Evolution, s. 98–102. {{{Julkaisija}}}, 2011. (englanniksi)
- ↑ Pieslak, Jonathan: Sound Targets: American Soldiers and Music in the Iraq War. Indiana University Press, 2009. (englanniksi)
- ↑ Collinson, Francis: The Bagpipe, s. 126, 135. London: Routledge & Kegan Paul, 1975. (englanniksi)
- ↑ Donnelly, Sean: Ceol: A Journal of Irish Music, s. 19–23. London: Routledge & Kegan Paul, 1983. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andresen, Lee: Battle Notes: Music of the Vietnam War. Savage Press, 2003.
- Laitinen, Kari: Piipareita, klarinetinpuhaltajia ja musikantteja: Sotilassoittajat Suomessa Ruotsin ajan lopulla. Diss. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 30. Helsingin yliopisto, 2020. ISSN 0787-4294. ISBN 978-951-51-6363-9. Teoksen verkkoversio.
- Snell, Mark A. – Kelley, Bruce C. (toim.): Bugle Resounding: Music and Musicians of the Civil War era. National Conference on Music of the Civil War Era, 2004.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Militärmusik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
