Sotilasmusiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Säkkipillin soittaja johtaa etemistä operaatio Epsomin aikana 1944.

Sotilasmusiikki tarkoittaa musiikin osa-aluetta, jota soitetaan sotilaallisissa tarkoituksissa. Musiikkia on käytetty vuosisatoja. Sillä on pyritty sekä pelottamaan vastustajaa että parantamaan omien joukkojen toimintaa.

Kehitys ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Jordania esitti, että ihmismusiikin alkuperäinen tarkoitus (äänekäs, rytminen laulun yhdistettynä tömistykseen ja rummutukseen erinäisillä esineillä) oli aikaansaada erityinen muunnettu tajunnantila, taistelutranssi, jossa varhaiset hominidit ja ihmiset unohtivat yksilön ja toimivat kollektiivisen identiteetin mukaisesti.

Tässä tilassa pelolla ja kivulla oli vähäisempi merkitys. Lisäksi he olivat uskonnollisesti omistautuneet ryhmän edulle, jopa siinä määrin, että itsensä uhraaminenkin oli mahdollista.[1] Yksittäiset sotilaat saattavat kuunnella äänekästä musiikkia ennen taisteluoperaatiota valmistaakseen itseään tulevaan toimintaan.[2]

Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marssimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Marssi (musiikki)

Marssimusiikin ajatus on lainattu Ottomaanien valtakunnalta 1500-luvulta.lähde? Ottomaanien uskotaan ottaneen käyttöön ensimmäiset sotilas­soitto­kunnat 1200-luvulla. Janitsaarien soittokunnat mehterit lienevät olleet ensimmäisiä sotilassoittokuntia. Musiikille luonteenomaisia merkkejä olivat vaskirumpujen, torvien (boru), kellojen, triangelien ja lautasten (zil) ja muiden perinteikkäiden soittimien yhdistelmät. Ottomaanien marssimusiikilla katsotaan olleen vaikutus Euroopan klassisen musiikin säveltäjiin, kuten Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven.

Marssilaulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marssilaulut ovat tyypillisesti patrioottisia ja joskus nostalgisia lauluja, joita lauletaan marsseilla. Poikkeuksetta laulut ovat rytmikkäitä marssin tahtiin sopivia sävellyksiä. Yhdys­valtain sisällis­sodasta tunnettuja marsseja ovat muun muassa "Marching Song of the First Arkansas" ja "John Brown's Body". "P'tit quinquin" oli suosittu Saksan–Ranskan sodan aikana 1870. Tunnettuja suomalaisia marsseja ovat "Porilaisten marssi", "Jääkärimarssi" ja "Hakkapeliittojen marssi".

Merkkisignaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkkisignaalit ovat lyhyitä sävelmiä, joilla viestitään joko ennakolta suunnitellusta toiminnasta tai ennalta-arvaamattomasta tapahtumasta sotilastukikohdassa, taistelukentällä tai laivassa, esimerkiksi klassinen ratsu­väen hyökkäyskomennus.

Fanfaarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fanfaarit koostuvat ennalta harjoitelluista rytmisistä yhteissoitoista, joilla pyritään seremonioissa kunnioittamaan arvostettua henkilöä.

Soittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumpu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannettava rumpu käy tahdittamaan marssia. Kiinalaiset joukot käyttivät tàigu-rumpuja motivoimaan, tahdittamaan joukkojaan ja merkinantoon. Esimerkiksi Qin ja Lun välisessä sodassa 684 eaa. rummuilla oli merkitys sotilaiden moraaliin, mikä muutti merkittävän taistelun tuloksen.

Trumpetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisimmat trumpetit oli tarkoitettu yksinomaan sotilaskäyttöön, ja torvet jatkavat tätä perinnettä.

Säkkipilli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisia lähteitä säkkipillien käytöstä on vuodelta 1396 North Inch of Perthin taistelusta. Vaikka säkkipilli luultavimminkin olikin alun perin keksitty rauhanomaisen musiikin esittämistä varten, myös sotilaalliset versiot olivat mahdollisia.[3] Myös irlantilaiset sovelsivat säkkipillejä jo vuonna 1586. [4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mark A. Snell and Bruce C. Kelley, editors, Bugle Resounding: Music and Musicians of the Civil War era, National Conference on Music of the Civil War Era, 2004.
  • Lee Andresen, Battle Notes: Music of the Vietnam War, Savage Press, 2003.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sotilasmusiikki.
  1. Joseph Jordania: Why do People Sing? Music in Human Evolution, s. 98–102. {{{Julkaisija}}}, 2011. (englanniksi)
  2. Jonathan Pieslak: Sound Targets: American Soldiers and Music in the Iraq War. Indiana University Press, 2009. (englanniksi)
  3. Francis Collinson: The Bagpipe, s. 126, 135. London and Boston: Routledge & Kegan Paul, 1975. (englanniksi)
  4. Sean Donnelly: Ceol: A Journal of Irish Music, s. 19–23. London and Boston: Routledge & Kegan Paul, 1983. (englanniksi)
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Martial_music