Sorvalin hautausmaa
Sorvalin hautausmaa (ven. Сорвальское кладбище, Sorvalskoje kladbištše) on Viipurissa Sorvalin saaressa sijaitseva hautausmaa. Usean viipurilaisen seurakunnan käytössä ollut hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1798 ja hylättiin jatkosodan jälkeen, jolloin kaupunki siirtyi Neuvostoliitolle. Hautausmaa on vuosikymmenten aikana päässyt pahoin rappeutumaan ja siellä olleita muistomerkkejä on myös runsaasti tuhoutunut. Sorvalia on kunnostettu laajemmin vuonna 2007, mutta yksittäisiä muistomerkkejä restauroidaan säännöllisesti.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautausmaa sijaitsee saaren itäosassa Sorvalia halkovan maantien ja Saunalahti-nimisen merenlahden välissä. Se syntyi, kun Venäjän senaatti vuonna 1772 kielsi kirkkoihin hautaamisen.[1] Sopiva paikka löydettiin jo 1770-luvulla Monrepos'n kartanon mailta, jolloin alue myös jaettiin suomalaiseen, saksalaiseen ja venäläiseen osaan. Varsinainen hautaaminen alkoi kuitenkin vasta vuonna 1798. Maa-alueen tarkempi lohkominen kaupungin eri kirkkokuntia ja kansallisuuksia edustaneita seurakuntia varten suoritettiin 1801.[2] Isoimman alueen sai eteläpäästä Viipurin ortodoksinen seurakunta ja sen jälkeen tulivat järjestyksessä Viipurin kaupungin ruotsalainen seurakunta, Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta sekä Viipurin saksalais-ruotsalainen seurakunta. Myös juutalaisella seurakunnalla ja islaminuskoisilla tataareilla oli Sorvalissa omat pienemmät hautausmaansa, mutta niitä ei jostakin syystä merkitty karttoihin.[1] Roomalaiskatolisilla ei Viipurissa ollut omaa hautausmaata.[3]
Laajennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sorvalin hautausmaata laajennettiin ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälissä. Ortodoksisen alueen sisäänkäynnille rakennettiin samassa yhteydessä lain edellyttämä paarihuone, jossa suoritettiin myös ruumiinavauksia.[1] Vuonna 1888 ortodoksiselle hautausmaalle valmistui puurakenteinen Uspenskin kirkko, jonka omisti Venäjän armeija. Se oli käytössä myös Suomen itsenäistymisen jälkeen, mutta tuhoutui myöhemmin jatkosodan aikana.[4] Kirkon paikalla on nykyään muistokivi.[5] Luterilaisilla ei Sorvalin hautausmaalla milloinkaan ollut omaa siunauskappelia. 1900-luvun alkuvuosina suomalaisten määrä kasvoi Viipurissa runsaasti ja vuonna 1924 suomalaista aluetta laajennettiin Saunalahden rantaan päin arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin suunnitelmien mukaan.[1] Laajennuksen myötä hautausmaan koko kasvoi 4,2 hehtaarista[2] noin seitsemään.[6]
Sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeinen hautaus Sorvaliin tehtiin 11. kesäkuuta 1944, yhdeksän päivää ennen kuin suomalaiset joukot jättivät Viipurin. Kaupungin siirryttyä Neuvostoliiton haltuun Sorvalin hautausmaa hylättiin lopullisesti.[2] Joidenkin tietojen mukaan hautausmaalta oli jo välirauhan aikana otettu hautamuistomerkkejä, aitoja ja portteja romuraudaksi. Sotavuosien jälkeen kivisiä muistomerkkejä vietiin muun muassa rakennusmateriaaliksi ja niitä otettiin myös uusiokäyttöön. 1970-luvulla Sorvalia halkovaa maantietä oikaistiin kulkemaan ortodoksisen alueen läpi ja samalla hautausmaa kärsi lisää vaurioita.[1]
Muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sorvalin hautausmaalla on ollut lukuisia merkittävien kuvanveistäjien ja taiteilijoiden suunnittelemia hautamuistomerkkejä. Tunnettuja ovat esimerkiksi Thom Thesleffin piirtämä Hackmanin suvun hautakappeli, jonka sisätilojen puuleikkaukset olivat Lauri Välken tekemiä,[7] Eemil Halosen suunnittelema kauppias Jaakko Häklin hautamuistomerkki[8] sekä Johannes Haapasalon graniittinen veistos Polvistuva, joka on William ja Ester Otsakorven haudalla.[9]
Restaurointihankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2007 aloitettiin Euroopan unionin rahoittama ”Sorvalin muistolehto - yhteinen kulttuuriperintömme” -hanke. Sen aikana paikkaa kunnostettiin talkoovoimin sekä kerättiin hautausmaata koskevaa aineistoa Suomen ja Venäjän arkistoista. Lisäksi paikalle pystytettiin Sorvalin hautausmaasta kertova muistomerkki.[10] Myöhemmin on tehty hautakiviä kartoittanut tutkimus, jonka yhteydessä saatiin esille noin 200 luterilaista ja 50 ortodoksista hautaa. Niiden tiedot koottiin rovasti Leena Revon toimittamaan kirjaan.[6]
Tunnettuja Sorvaliin haudattuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A. I. Arwidsson (1791–1858), poliitikko, kirjailija ja historiantutkija
- Edvin Christianson (1874–1911), kirjailija
- Otto von Fieandt (1762–1823), eversti
- Oskar Friman (1893–1933), painin olympiavoittaja
- Oscar Geffert (k. 1906), murhattu A. Ahlström Oy:n Suursaaren sahan isännöitsijä
- Fredrik Hackman (1874–1925), kauppaneuvos
- Johan Friedrich Hackman (1801–1879), liikemies
- Marie Hackman (1776–1865), liikemies
- Wilhelm Hackman (1842–1925), kauppaneuvos
- Mathilda Hoffman (1845–1921), diakonissa
- Jaakko Häkli (1848–1902), kauppias ja suomalaisuusmies
- Julius Krohn (1835–1888), professori ja runoilija
- Ludwig Heinrich von Nicolay (1737–1820), akateemikko ja kirjailija, jonka hauta siirrettiin myöhemmin Ludwigsteinin saarelle
- William Otsakorpi (1870–1927), liikemies ja mesenaatti
- Matti Rynén (1879–1914), käsityöläinen
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Sorvalin hautausmaa-alueen vaiheita (Arkistoitu – Internet Archive) Maisema-arkkitehtuuri Iivo Vänskä. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ a b c Sorvalin hautausmaa kartoissa ja pöytäkirjoissa (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Elämää hautausmaalla ja sen ympärillä (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Kolme ortodoksista kirkkoa (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ На месте Сорвальского кладбища будет ландшафтный парк и мемориал Выборгские Ведомости. Viitattu 28.10.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b Viipurin luterilaisista hautamuistomerkeistä kirja 7.2.2011. Kotimaa24. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Hackmanin suvun hautamuistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin kaupunki. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Sorvalin hautausmaan kunnostus edennyt hyvin (Arkistoitu – Internet Archive) Karjalan Liitto. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Polvistuva-patsas palaa Sorvalin hautausmaalle Viipuriin 7.8.2012. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 28.10.2014. Viitattu 28.10.2014.
- ↑ Sorvalin muistolehto (Arkistoitu – Internet Archive) Maisema-arkkitehtuuri Iivo Vänskä. Viitattu 27.10.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Repo, Leena: Hautakiviä Viipurin Sorvalissa : Sorvalin hautausmaan luterilaisilta alueilta 2000-luvulla löytyneet hautakivet. Helsinki: Viipuri-keskus, 2011. ISBN 978-952-92842-0-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sorvalin hautausmaa Wikimedia Commonsissa
- Arvokkaita vainajia - lyhyellä säteellä, Suomen Kuvalehti, 22.12.1938, nro 51-52, s. 53, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot