Sokkokiitäjä (perhonen)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sokkokiitäjä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Aitoperhoset Ditrysia
Yläheimo: Kehrääjämäiset Bombycoidea
Heimo: Kiitäjät Sphingidae
Alaheimo: Smerinthinae
Suku: Smerinthus
Laji: caecus
Kaksiosainen nimi
Smerinthus caecus
Ménétriès, 1857

Sokkokiitäjä (Smerinthus caecus) on keskikokoinen kiitäjäperhoslaji. Sitä ei toistaiseksi ole tavattu Suomesta.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokkokiitäjä muistuttaa hyvin paljon silmäkiitäjää (Smerinthus ocellatus) ja vaihtelee ulkonäöltään hyvin vähän. Etusiivet ovat harmaanruskeat, siiven keskiosassa on kaksi tummanruskeaa poikkiviirua, joista sisempi tekee tasaisen kaarteen ja poikkivirujen väliin jää valkoinen keskitäplä. Siiven kärkiosan vaaleassa kuviossa poikkijuova muodostaa kaksi kärkeä. Takasiipi on pohjaväriltään ruusunpunainen ja reunojaan kohti oranssinsävyinen. Siivessä on iso sini-musta silmätäplä, joka jakaantuu tummalla juovalla kahtia. Ruumis on harmaanruskea, mutta keskiruumiin selkäpuoli suklaanruskea. Siipiväli 50–65 mm.[1][2]

Lähisukuisesta ja Suomessakin varsin yleisestä silmäkiitäjästä sokkokiitäjä eroaa etenkin pienemmän kokonsa vuoksi ja etusiipien kuvioinnin perusteella.

Toukka on sinivihreä tai vihreä, kauttaaltaan vaaliden nystyjen peittämä ja sen sivuilla on vaaleita vinojuovia. Toukan peräpäässä on loppuvaiheessa turkoosinsininen piikki.[2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokkokiitäjä on itäinen laji, jonka levinneisyys Euroopassa rajoittuu Venäjälle. Venäjällä levinneisyys jatkuu laajalti Siperiaan sekä edelleen Mongoliaan, Kiinan pohjoisosiin, Japaniin ja Koreaan. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun alkuun.[2] Suomea lähimpänä laji elää Laatokan kaakkoispuolella ja Pietarin ympäristössä.[1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokkokiitäjää tavataan pääasiassa sekametsissä ja niiden laitamilla, sekä pajuja ja koivuja kasvavilla vesistöjen reunamilla. Se on harvalukuinen ja saattaa esiintyä pitkiä aikoja huomaamattomana. Lähimpien sukulaistensa tapaan aikuinen perhonen on lyhytikäinen eikä nauti lainkaan ravintoa, mutta koiraat tulevat helposti valolle. Kotelo talvehtii.[2]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää mm. pajuilla (Salix).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]