Sokeriorava
Sivulta puuttuu | Sokeriorava | ||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||
| Petaurus breviceps Waterhouse, 1839 |
||||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||||
| Sokerioravan levinneisyys | ||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||
 Sokeriorava Wikispeciesissä |
Sokeriorava (Petaurus breviceps) on laji pussiliito-oravien heimossa. Lajia tavataan Australiassa, Uudessa-Guineassa, Tasmaniassa sekä Bismarckinsaarilla.[2] Sokeriorava on noin 20 cm pitkä[2] hännän ollessa noin puolet pituudesta. Sokerioravat ovat yleensä harmaita, mutta mahan puolella on mustan ja kerman värisiä laikkuja.[2] Eläin painaa noin 100 grammaa.[2] Sokerioravat pystyvät liitämään jopa 50 metriä ja käyttävät liitäessään häntäänsä peräsimenä.[2] Ne liikkuvat pääasiassa öisin, ja yöeläimille tyypilliseen tapaan niiden silmät ovat suuret.[2] Ne syövät enimmäkseen makeita hedelmiä ja hyönteisiä.[2]
Sokerioravia pidetään toisinaan Suomessakin lemmikkieläimenä.[2] Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin mahlapussikiitäjä[3].
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Petaurus breviceps IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Kinnunen, Sini: Lentävä sokeriorava on vilkas lemmikki Yle.fi. 12.2.2010. YLE Etelä-Savo. Viitattu 27.3.2011.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 27.3.2011.
