Skotlanninkäpylintu
| Skotlanninkäpylintu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Käpylinnut Loxia |
| Laji: | scotica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Loxia scotica |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Skotlanninkäpylintu (Loxia scotica) on Pohjois-Skotlannin vanhoissa mäntymetsissä elävä laji. Sen pituus on noin 15½ – 17 cm. Lintu käyttää ravinnokseen männyn siemeniä; sen voimakas nokka, jossa on ristiinmenevät koukut sekä ylä- että alanokassa, on soveltunut juuri kävynsuomujen halkaisemiseen ja siementen kaivamiseen kävyn sisältä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skotlanninkäpylintu tekee myös pesänsä mäntyyn. Pari etsii joskus yhdessä sopivaa pesäpaikkaa, mutta tavallisesti naaras valitsee pesän paikan. Naaras rakentaa yleensä yksin pesän männyn latvaosaan oksalle tai rungon haaraan, 6–18 m:n korkeuteen. Pesä on hyvin rakennettu kuivista oksista, jäkälistä ja sammalista, sekä vuorattu juurilla, karvoilla ja höyhenillä. Muninta alkaa usein jo helmikuussa, tavallisesti kuitenkin maalis–huhtikuussa. Munia on tavallisesti 4 tai 3, harvoin 5 ja poikkeuksellisesti 6 tai 2. Muna on kooltaan 21,6 × 15,9 mm. Haudonta alkaa jo ensimmäisestä munasta, jos sää on kylmä. Vain naaras hautoo, ja koiras käy säännöllisesti ruokkimassa sitä muutaman kerran, 7–10 kertaa, päivässä. Haudonnan kesto on 12½–14½ päivää, keskimäärin 13,2 päivää. Poikaset kuoriutuvat eri aikaisesti ja lähtevät pesästä lentokykyisinä noin 3 viikon ikäisinä. Poikue pysyttelee emojen hoivissa vielä usean viikon ajan.
Laji kuuluu peippojen heimoon (Fringillidae) ja sen lähimpiä sukulaisia ovat kirjosiipikäpylintu (Loxia leucoptera), isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus) ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra), jotka kaikki pesivät myös Suomessa. Ulkonäöltään sitä on vaikea erottaa kahdesta jälkimmäisestä, tosin lajit eivät juurikaan kohtaa normaaleilla pesimäalueillaan. Tosin pikkukäpylintujen massavaellukset toisinaan ulottuvat myös Skotlantiin. Kaikki käpylinnut ovat paikkalintuja, mutta tekevät vaelluksia ravinnon perässä havupuiden siementen katovuosina. Skotlanninkäpylinnun vaellukset ovat huonosti tunnettuja, mutta havaintojen mukaan vaellukset eivät juurikaan ulotu Skotlannin ulkopuolelle, eivätkä skotlanninkäpylinnut ilmeisestikään liity vaeltaviin pikkukäpylintuparviin.
Skotlanninkäpylintuja arvioitiin pesivän 300–1 250 paria vuonna 1988. 1970-luvun alussa yksilömääräksi arvioitiin keskimäärin 1 500 aikuista lintua. Laji on siis maapallon mittakaavassa erittäin harvinainen.
Skotlanninkäpylintua ei ole tavattu Suomessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Nethersole-Thompson, Desmond 1975: Pine Crossbills. – T & A D Poyser, Berkhamsted.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Loxia scotica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)