Sinihoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinihoki
Macruronus novaezelandiae.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Turskakalat Gadiformes
Heimo: Kummeliturskat Merlucciidae
Alaheimo: Merlucciinae
Suku: Macruronus
Laji: novaezelandieae
Kaksiosainen nimi
Macruronus novaezelandiae
(Hector, 1871)[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Sinihoki Commonsissa

Sinihoki eli hoki (Macruronus novaezelandiae) on kaupallisesti tärkeä avomeren turskakala.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysikasvuisen sinihokin pituus on 60–120 cm ja paino 7 kiloa. Hoki voi elää 20–25 vuoden ikäiseksi, mutta runsaasta kalastuksesta johtuen vain harvat selviävät yli 15-vuotiaaksi.

Sinihokin koko ruumis on siniharmaa. Toinen selkäevä, pyrstöevä ja peräevä ovat sulautuneet yhteen teräväksi pyrstöksi. Ruumis on ohut ja leuat ovat isot.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihokia tavataan Tyynellämerellä Uuden-Seelannin ja eteläisen Australian vesissä. Ne elävät 10 – 1 000 metrin syvyydessä, mutta aikuisten kalojen elinalue on n. 400 metrin syvyydessä ja nuoret suosivat matalampaa vettä, joten niitä voi nähdä parvina jokien edustalla ja lahdissa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihoki syö enimmäkseen äyriäisiä, pieniä kaloja ja mustekaloja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihokien kutuaika kestää kesäkuusta syyskuuhun, jolloin naaraskalat voivat laskea jopa miljoona mätimunaa. Hokikala saavuttaa sukukypsyyden 4–7 vuoden iässä eli melko myöhään.

Sinihokeja pyydetään pohjatroolilla 300–600 metrin syvyydessä. Kutuaikana niitä troolataan myös ylempää. Suurin osa kalasta mydään tuoreena, pakastettuna tai kalapuikkoina, ja sen voi valmistaa monella eri menetelmällä. Sen lihaa saa myös MSC-sertifioituna pakasteena. WWF Suomi ja monet kansainväliset yhdistykset kuten Greenpeace ovat listanneet sinihokin ns. punaiselle listalle: sen syömistä tulisi välttää. Syynä tähän on ylikalastus ja kalastustapa eli pohjatroolaaminen, joka tuhoaa merenpohjan ekosysteemejä sivusaalismäärien ollessa suuret.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antal Vida, Tamás Kótai, 365 kalaa: h.f.ullmann, 2006. ISBN: 978-3-8331-2547-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.