Singaporen intialaiset
| Singaporen intialaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 362 274 (v. 2020) | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Uskonnot | hindulaisuus, islam, kristinusko, sikhiläisyys, parsilaisuus, jainalaisuus | |||
Singaporen intialaiset ovat Singaporen kolmanneksi suurin etninen ryhmä kiinalaisten ja malaijien jälkeen. Intialaiset muodostavat noin 7,5 % maan koko väestöstä. Intialaiset ovat asuttaneet Singaporea saaren brittiläisen siirtokunnan perustamisesta lähtien vuonna 1819. Huomattava osa maan intialaisista on tamileja ja suurin osa harjoitta hindulaisuutta. Suuria vähemmistöuskoja ovat myös islam ja kristinusko.
Lukumäärä ja väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Singaporen intialaiset muodostavat vuoden 2018 arvion mukaan noin 7,5 % Singaporen koko väestöstä, mikä tekee heistä maan kolmanneksi suurimman etnisen ryhmän kiinalaisten ja malaijien jälkeen.[1] Vuoden 2020 väestönlaskennassa intialaisia oli yhteensä 362 274.[2] Suurin osa Singaporen intialaisista, tai noin 60 %, ovat etnisiä tamileja nykyisen Tamil Nadun alueelta. Noin 20 %[3] ovat Keralan malajaleja.[4] Loput olivat lähtöisin Bengalista, Punjabista ja Kashmirista. Suurin osa intialaisista on uskonnoltaan hindulaisia, mutta heihin lukeutuu myös huomattavat islamilainen, sikhiläinen, kristitty ja parsilainen vähemmistö. Hinduja Singaporen intialaisista on noin 55,4 %, muslimeja 25,6 % ja kristittyjä 12,1 %. Loput 6,3 % harjoittavat pienempiä uskoja, kuten sikhiläisyyttä, parsilaisuutta ja jainalaisuutta.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intialaisia kauppiaita on vieraillut saarella jo ennen Singaporen brittiläisen siirtokunnan perustamista vuonna 1819. Ensimmäinen varsinaiseen Singaporen siirtokuntaan asettunut intialainen oli Narayana Pillai, joka työskenteli siirtokunnan perustaja Stamford Rafflesille. Pillai muutti Singaporeen Penangista kesäkuussa 1819.[3] Siirtokunta houkutteli edelleen muita intialaisia siirtolaisia.[4] Suurin osa varhaisista intialaisista muuttajista ryhtyi joko kauppiaiksi tai sotilaiksi. Pillain tapaan ensin intialaisia saapui etenkin nykyisen Malesian brittiläisiin Salmisiirtokuntiin kuuluneesta Penangista, jossa oli jo olemassa oleva suuri intialainen yhteisö. 1800-luvulla intialaisen yhteisön merkittävä keskus oli ”Pikku-Intia” (Little India) Serangoon Road -tien varrella. Vuodesta 1825 Singaporeen tuotiin myös intialaisia rangaistustyöläisiä, joista monet olivat mukana paikallisten maamerkkien rakennushankkeissa.[3]
Vuonna 1860 intialaisia oli noin 13 000, tai noin 13 % siirtokunnan väestöstä. Intialaiset muuttajat olivat usein miehiä, jotka eivät tuoneet mukanaan perhettä ja jotka pitivät yllä kiinteitä suhteita kotimaahansa. Etenkin islamilaiset intialaiset avioituivat usein paikallisten malaijien kanssa, joiden jälkeläisistä tuli osa jawi-peranakan -yhteisöä. Intialaiset rakennuttivat omia temppeleitään, kuten Shivalle omistetun Sri Sivan Temple -temppelin 1850-luvulla. Singapore kasvoi myöhemmin kuitenkin etenkin kiinalaisten maahanmuuton kautta, jolloin muiden ryhmien, kuten intialaisten, suhteellinen osuus väestöstä laski. Intialaiset olivat lisäksi poliittisesti jakautuneita. Englantilaisen koulutuksen saanut pieni eliitti tuki brittihallinto, siinä missä työläisluokka alkoi saada vaikutteita Intialaisesta kansallismielisestä liikkeestä esimerkiksi Mohandas Gandhin ja Jawaharlal Nehrun esimerkin mukaan.[4] Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 intialaiset muslimisotilaat kapinoivat Singaporessa heidän vastustaessaan sotaa Osmanien valtakuntaa vastaan. Aluksi laajaa paniikkia aiheuttanut kapina kukistettiin lopulta paljolti Japanin lähetystön aseistamien japanilaisten siviilien ja venäläisten merimiesten avulla.[3]
Japani miehitti Singaporen toisen maailmansodan Singaporen taistelun aikana. Japanilaisten sotapropaganda tuki intialaista kansallista liikehdintää. Singaporessa olleita intialaisia sotilaita rekrytoitiin japanilaisten riveihin. Palveluksesta kieltäytyneitä puolestaan rankaistiin. Intian kansalliskongressin entinen presidentti Subhas Chandra Bose matkusti japanilaiseen Singaporeen vuonna 1943 ja perusti japanilaisten kanssa yhteistyötä tehneen Intian kansallisen armeijan. Chandran liike sai aluksi laajaa kannatusta, mutta sodan loppuvaiheilla Japanin tappioiden myötä kannattajakunnan elvyttäminen ei enää onnistunut. Maailmansodan jälkeen Singaporen intialaiset alkoivat jälleen osallistua aktiivisemmin politiikkaan. Monet liittyivät Malaijan Intialaiskongressiin (MIC), joka teki yhteistyötä muiden brittivastaisempien ryhmien kanssa. Erityisesti koulutetut intialaiset liittyivät myös itsehallintoa ajaneen Singapore Labour Party -puolueen riveihin. Singaporen itsenäistyessä vuonna 1965 maassa asui noin 160 000 intialaista.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Parliamentary reply by DPM Teo Chee Hean on ethnicity of Singapore residents listed under “others” in ethnic category The Strategy Group in the Prime Minister’s Office. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Census of Population 2020 Statistical Release 1: Demographic Characteristics, Education, Language and Religion (pdf) (s. 43) Department of Statistics, Ministry of Trade & Industry, Republic of Singapore. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Corfield, Justin: Historical dictionary of Singapore, s. 114-115, 211-212, 199, 291. Uusi painos. Scarecrow Press, 2011. ISBN 978-0-8108-7387-2. (englanniksi)
- ↑ a b c d Sivonen, Seppo: Aasian kaupunkivaltioiden historia, s. 96, 120, 163, 166, 174, 183-184. Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-968-X.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Indians in Malaya: Some Aspects of Their Immigration and Settlement (1786–1957), Kernial Singh Sandhu, 1968