Simon Gerrans

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simon Gerrans
Simon Gerrans Critérium du Dauphiné -kilpailussa 2011.
Simon Gerrans
Critérium du Dauphiné -kilpailussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt16. toukokuuta 1980 (ikä 43)
Kansalaisuus  Australia
Pyöräilijä
Pituus 169 cm
Paino 63 kg
Joukkue lopettanut
Laji maantie
Rooli ajaja
Ura
Amatöörijoukkue(et)
2003 Team Ringerike
Ammattilaisjoukkue(et)
2005–2007
2008
2009
2010–2011
2012–2017
2018
AG2r Prévoyance
Crédit Agricole
Cervélo TestTeam
Team Sky
Orica-Scott
BMC Racing Team[1]
Suurimmat voitot

Milano – San Remo 2012
Liège–Bastogne–Liège 2014
Tour Down Under 2006, 2012, 2014, 2016
GP Ouest-France 2009
Grand Prix Cycliste de Québec 2012, 2014
Grand Prix Cycliste de Montréal 2014
Australia Maantieajon Australian-mestaruus 2012, 2014
Ranskan ympäriajo, 2 etappia
Italian ympäriajo, etappi
Espanjan ympäriajo, etappi

Tiedot päivitetty: 15. tammikuuta 2019

Aiheesta muualla
simongerrans.com
Mitalit
Maa:  Australia
Miesten pyöräily
Maantiepyöräilyn MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Ponferrada 2014 maantieajo

Simon Gerrans (s. 16. toukokuuta 1980 Melbourne) on australialainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena 2005−2018.[1]

Gerrans voitti vuoden 2008 Ranskan ympäriajon 15. etapin, joka oli Italian Prato Nevosoon päättynyt vuorietappi. Hän kuului neljän ajajan kärkiryhmään, joka karkasi pääjoukolta jo etapin alkuvaiheessa pysyen irti maaliin saakka. Gerrans voitti vuorenhuipulle päättyneen etapin kukistettuaan loppukirissä Egoi Martínezin ja Danny Paten.[2]

Italian ympäriajossa 2009 Gerrans voitti Bolognaan päättyneen 14. etapin. Hän oli mukana irtiottoryhmässä, josta karkasi etapin päättäneessä San Lucan nousussa.[3] Hän voitti samana vuonna myös UCI ProTour -sarjaan kuuluneen GP Ouest-France -kilpailun oltuaan loppukirissä paras viiden miehen kärkiryhmästä.[4] Espanjan ympäriajossa 2009 hän voitti Murciaan päättyneen kymmenennen etapin ennen irtiottokumppaneitaan Ryder Hesjedalia, Jakob Fuglsangia ja Aleksandr Vinokurovia.[5] Hän voitti maantieajon Australian-mestaruuden 2012.[6]

Gerrans voitti 2012 Milano – San Remo -suurklassikon kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Fabian Cancellaran ja Vincenzo Nibalin.[7] Ranskan ympäriajossa 2013 hän voitti Korsikalla ajetun kolmannen etapin oltuaan nopein 89 miehen kärkijoukosta[8]. Seuraavana päivänä hänen tallinsa Orica-GreenEDGE voitti joukkueaika-ajon ja Gerrans nousi kokonaiskilpailun johtoon[9].

Gerrans voitti maantieajon Australian-mestaruuden 2014[10]. Hän voitti saman vuoden Liège–Bastogne–Liège-monumentin noustuaan viime metreillä voittoon ennen Alejandro Valverdea ja Michał Kwiatkowskia[11]. Syyskuussa 2014 hän voitti World Tour -kilpailut Grand Prix Cycliste de Québec ja Grand Prix Cycliste de Montréal. Québecin kilpailun hän oli voittanut myös 2012. Ponferradan MM-kilpailuissa hän sai maantieajossa hopeaa sekunnin Michał Kwiatkowskille hävinneenä[12].

Tour Down Under -etappikilpailun hän on voittanut 2006, 2012, 2014 ja 2016.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Cycling Archives[1], Pro Cycling Stats[13]

2002
Tour of Tasmania, 3. etapin voitto
2003
Melbourne–Warrnambool, voitto
2004
Herald Sun Tour, 9. etapin voitto
2005
Herald Sun Tour, kokonaiskilpailun ja 3. etapin voitto
Tour du Finistère, voitto
GP Industria Artigianato e Commercio Carnaghese, voitto
Ranskan ympäriajo, 17. etapilla kolmas
2006
Tour Down Under, kokonaiskilpailun ja 1. etapin voitto
Herald Sun Tour, kokonaiskilpailun voitto
2007
GP Plumelec-Morbihan, voitto
Tour du Haut-Var, toinen
2008
Ranskan ympäriajo, 15. etapin voitto
Critérium International, 2. etapin voitto
Route du Sud, 1. etapin voitto
2009
Liège–Bastogne–Liège, kuudes
Italian ympäriajo, 14. etapin voitto
GP Ouest-France, voitto
Espanjan ympäriajo, 10. etapin voitto
Maantieajon MM-kilpailu, kymmenes
2011
Amstel Gold Race, kolmas
Tanskan ympäriajo, kokonaiskilpailun voitto
GP Ouest-France, toinen
2012
Maantieajon Australian-mestaruus
Tour Down Under, kokonaiskilpailun voitto
Milano – San Remo, voitto
Clásica de San Sebastián, toinen
Grand Prix Cycliste de Québec, voitto
Grand Prix Cycliste de Montréal, neljäs
2013
Tour Down Under, 5. etapin voitto
Katalonian ympäriajo, 6. etapin voitto
Baskimaan ympäriajo, 1. etapin voitto
Amstel Gold Race, kolmas
Ranskan ympäriajo, 3. etapin voitto
2014
Maantieajon Australian-mestaruus
Tour Down Under, kokonais- ja pistekilpailun sekä 1. etapin voitto
Amstel Gold Race, kolmas
Liège–Bastogne–Liège, voitto
Vattenfall Cyclassics, kolmas
Grand Prix Cycliste de Québec, voitto
Grand Prix Cycliste de Montréal, voitto
MM-kilpailut, maantieajossa hopeaa
2015
Italian ympäriajo, 7. etapilla kolmas
MM-kilpailut, maantieajossa kuudes
2016
Tour Down Under, kokonais- ja pistekilpailun sekä 3. ja 4. etapin voitto
2017
Cadel Evans Great Ocean Road Race, toinen
Norjan ympäriajo, kokonaiskilpailussa toinen
2018
Cadel Evans Great Ocean Road Race, viides

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Simon Gerrans cyclingarchives.com. Viitattu 15.1.2019. (englanniksi)
  2. 95th Tour de France - GT Stage 15 cyclingnews.com. 20.7.2008. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
  3. 92nd Giro d'Italia - GT Stage 14 cyclingnews.com. 23.5.2009. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
  4. Gerrans victorious in GP Ouest France cyclingnews.com. 23.8.2009. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  5. Gerrans wins cat and mouse game to take the stage win cyclingnews.com. 8.9.2009. Arkistoitu 11.9.2009. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  6. Gerrans claims Aussie road race eurosport.yahoo.com. 8.1.2012. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  7. Gerrans wins in Milan-San Remo cyclingnews.com. 17.3.2012. Arkistoitu 20.3.2013. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  8. Tour de France: Gerrans wins final Corsican stage cyclingnews.com. 3.7.2013. Viitattu 4.7.2013. (englanniksi)
  9. Tour de France: Orica-GreenEdge win Nice team time trial cyclingnews.com. 3.7.2013. Viitattu 4.7.2013. (englanniksi)
  10. Gerrans takes top step on dream podium 13.1.2014. Viitattu 17.1.2014. (englanniksi)
  11. Gerrans wins Liège-Bastogne-Liège 2014 27.4.2014. cyclingnews.com. Arkistoitu 10.1.2012. Viitattu 29.4.2014. (englanniksi)
  12. Kwiatkowski polki maailmanmestariksi sportti.com. 28.9.2014. Viitattu 29.9.2014.
  13. Simon Gerrans procyclingstats.com. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]