Aleksandr Vinokurov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksandr Vinokurov
Vinokourov TDF2012.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Aleksandr Nikolajevitš Vinokurov
Алекса́ндр Николаевич Винокуров
Lempinimi Vino
Syntymäaika 16. syyskuuta 1973 (ikä 40)
Maa Kazakstan
Pituus 177 cm
Paino 68 kg
Joukkueen tiedot
Joukkue lopettanut
Laji maantie
Rooli ajaja
Ajajatyyppi yleisajaja
Ammattilaisjoukkue(et)
1998–1999
2000–2005
2006
2006–2007
2009–2012
Casino
Team Telekom/T-Mobile
Liberty Seguros-Würth
Astana
Astana
Suurimmat voitot
Jersey yellow.svg Espanjan ympäriajo 2006, 4 etappia
Ranskan ympäriajo, 6 etappia
Liège-Bastogne-Liège 2005, 2010
Amstel Gold Race 2003
Pariisi–Nizza-ajo 2002, 2003
Dauphiné Libéré 1999
Sveitsin ympäriajo 2003
Saksan ympäriajo 2001
Maantieajon olympiavoitto 2012
Tiedot päivitetty: 14. heinäkuuta 2013
Mitalit
Maa: Kazakstan
Miesten pyöräily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 maantieajo
Hopeaa Hopeaa Sydney 2000 maantieajo

Aleksandr Nikolajevitš "Vino" Vinokurov (ven. Александр Николаевич Винокуров, s. 16. syyskuuta 1973 Petropavl, Kazahstanin SNT, Neuvostoliitto) on kazakstanilainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena vuosina 1998–2012. Hänet tunnettiin hyökkäävästä, irtiottoihin pyrkivästä ajotyylistään. Hän menestyi sekä yhden päivän klassikoissa että pitkissä etappiajoissa, ja voitti olympiakultaa 2012 ja Espanjan ympäriajon 2006.

Vinokurov jäi kiinni veridopingin käytöstä vuoden 2007 Ranskan ympäriajossa. Hän sai Kazakstanin pyöräilyliitolta heinäkuulle 2008 kestävän kilpailukiellon ja ilmoitti joulukuussa 2007 lopettavansa uransa.[1] Kilpailukielto pidennettiin sittemmin kahden vuoden mittaiseksi, mutta hän ilmoitti vuonna 2009 tekevänsä paluun heti kilpailukiellosta vapauduttuaan.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1997–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurov aloitti ammattilaisuransa Casino-tallissa vuonna 1997 ja voitti Dunkerquen neljän päivän ajon vuonna 1998 sekä Dauphiné Libérén 1999. Hän siirtyi silloiseen Team Telekomiin (nykyinen Team Columbia-HTC) vuonna 2000 ja saavutti hopeaa tallitoverinsa Jan Ullrichin jälkeen Sydneyn olympialaisissa. Samana vuonna Vinokurov voitti Espanjan ympäriajon 18. etapin ja oli toinen Ranskan ympäriajon 18. osuudella.

2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurovin lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 2003, jolloin hän voitti Pariisi–Nizza-ajon – vain muutama päivä sen jälkeen, kun hänen maanmiehensä ja ystävänsä Andrei Kivilev oli kuollut samassa kilpailussa saamiinsa vammoihin. Tasan 40 päivää myöhemmin, perinteisen kazakstanilaisen suruajan jälkeen, Vinokurov voitti Amstel Gold Racen. Hän omisti molemmat voittonsa Kivileville ja totesi voittaneensa "kahden miehen voimilla". Myöhemmin samana vuonna Vinokurov voitti vielä Sveitsin ympäriajon sekä sijoittui kolmanneksi Ranskan ympäriajossa yhden etappivoiton saavuttaen.

2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurov oli suurimpia suosikkeja vuoden 2004 Ranskan ympäriajossa, mutta joutui jäämään kilpailusta pois loukattuaan olkapäänsä Sveitsin ympäriajossa. Kauden päätteeksi hän sai pronssia MM-kilpailujen aika-ajossa.

2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Vinokurov voitti vanhimman klassikon, Liège-Bastogne-Liègen, sekä vaativaan Mont Ventoux'n nousuun päättyneen etapin Dauphiné Libéréssä. Ranskan ympäriajon ensimmäisessä aika-ajossa hän kukisti tallitoverinsa Jan Ullrichin ja Andreas Klödenin, mutta menetti paljon aikaa ensimmäisillä vuoristoetapeilla. Hän voitti 11. osuuden kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Santiago Boteron. Vinokurov sai Henri Desgrange -palkinnon saavutettuaan ensimmäisenä Tour de Francen korkeimman kohdan Col du Galibier'n (2 645 metriä). Kilpailun päätteeksi hän voitti Champs-Élysées'lle päättyneen viimeisen etapin, jolla perinteisesti ovat juhlineet kirimiehet – samalla hän nousi kilpailussa viidenneksi.

2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurov siirtyi vuoden 2006 alussa Liberty Seguros-Würth -joukkueeseen, mutta tallin toiminta päättyi toukokuussa tallipäällikkö Manolo Saizin tultua pidätetyksi niin sanotun Operaatio Puerton yhteydessä, johon liitettiin myös useita Liberty Seguros -joukkueen ajajia – ei kuitenkaan Vinokurovia. Ryhmä kazakstanilaisia yrityksiä perusti Liberty Segurosin raunioille uuden tallin, Astana Teamin. Ranskan ympäriajo jäi uudelta joukkueelta väliin, mutta Espanjan ympäriajoon se pääsi mukaan. Vinokurov jäi kilpailun ensimmäisellä vuorietapilla kärkimiesten vauhdista, mutta 7. osuudella hän oli toinen niukasti Alejandro Valverdelle hävinneenä. Voitettuaan kahdeksannen ja yhdeksännen etapin hän nousi kokonaiskilpailussa viidenneksi. Jatkossa Vinokurov ajoi hyvin sekä vuoristossa että aika-ajoissa, joista viimeisen hän voitti – tuloksena Espanjan ympäriajon voitto ennen Valverdea sekä kolmanneksi sijoittunutta tallitoveria ja maanmiestä Andrei Kašetškinia. Kauden päätteeksi Vinokurov saavutti vielä pronssia MM-kilpailujen aika-ajossa.

2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 Ranskan ympäriajossa Vinokurov kaatui viidennellä etapilla loukaten muun muassa polvensa. Hän ajoi Alppien kolme vuorietappia tärkeimpänä tavoitteenaan hävitä mahdollisimman vähän muille kärkimiehille. Vinokurov lähti kilpailun 13. osuudelle, ensimmäiselle aika-ajoetapille, 19. sijalta. Hän voitti etapin yli minuutin erolla Cadel Evansiin nousten kokonaiskilpailussa yhdeksänneksi. Seuraavana päivänä Vinokurov hävisi Pyreneiden ensimmäisellä vuorietapilla osuuden voittaneelle Alberto Contadorille lähes puoli tuntia. Päivää myöhemmin hän palasi voittajaksi ajettuaan yksinäisessä irtiotossa maaliin kilpailun 15. etapilla. Tiistaina 24. heinäkuuta Vinokurovin Astana-talli kertoi kazakstanilaisen jääneen kiinni veridopingin käytöstä 13. osuuden jälkeen tehdyssä testissä.[3] Samalla talli ilmoitti vetäytyvänsä kilpailusta. Lauantaina 28. heinäkuuta myös Vinokurovin B-näyte osoittautui positiiviseksi.[4] Seuraavan viikon alussa Astana irtisanoi Vinokurovin [5].

2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurov vapautui kilpailukiellosta kesällä 2009. Hän edusti Kazakstanin maajoukkuetta voittaessaan aika-ajoetapin Tour de l'Ain -kilpailussa. 24. elokuuta hän teki vuoden 2010 loppuun kestävän sopimuksen Astana-tallin kanssa. Hänen ensimmäinen kilpailunsa tallissa oli Espanjan ympäriajo 2009.[6]

2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurov voitti huhtikuun lopulla Giro del Trentino -etappikilpailun. Vain kaksi päivää myöhemmin hän voitti toisen kerran urallaan Liège–Bastogne–Liège-klassikon kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Aleksandr Kolobnevin. Italian ympäriajon kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi ja pistekilpailussa toiseksi. Hän johti kokonaiskilpailua kolmannen etapin jälkeen sekä uudelleen, sijoituttuaan seitsemännellä etapilla kolmanneksi, etappien 7–10 jälkeen[7]. Ranskan ympäriajossa hän voitti 13. etapin ja oli kokonaiskilpailussa viidestoista[8]. Viikkoa myöhemmin hän sijoittui toiseksi Clásica de San Sebastián -kilpailussa.

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurov voitti etapin Baskimaan ympäriajossa sekä Tour de Romandiessa, jonka kokonaiskilpailussa hän oli kolmas. Hän sijoittui kolmanneksi myös Critérium du Dauphinéssa. Hän mursi oikean reisiluunsa kolaroituaan Ranskan ympäriajon 9. etapilla. Viikko tämän jälkeen hän ilmoitti lopettavansa uransa, mutta pyörsi päätöksensä syyskuussa.[9]

2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinokurov voitti maantieajon olympiakultaa Lontoossa kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Rigoberto Uranin[10].

Parhaat saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1998 – Casino
  • 1. kokonaiskilpailussa, Dunkerquen neljän päivän ajo
  • 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 2, Tour de l'Oise
  • 1. etapilla 6, Puolan ympäriajo
1999 – Casino
  • 1. kokonais- ja pistekilpailussa sekä etapilla 2, Dauphiné Libéré
  • 1. kokonaiskilpailussa, Vuelta Valenciana
  • 2. kokonaiskilpailussa sekä voittaja etapeilla 2 ja 6, GP Midi Libre
2000 – Deutsche Telekom
  • 1. etapilla 18, Espanjan ympäriajo
  • 2. Sydneyn olympialaisten maantieajo
  • 7. Liège-Bastogne-Liège
  • 15. kokonaiskilpailussa, Ranskan ympäriajo
2001 – Deutsche Telekom
  • 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 6, Saksan ympäriajo
  • 5. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 4, Sveitsin ympäriajo
  • 16. kokonaiskilpailussa, Ranskan ympäriajo
2002 – Team Telekom
  • 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 4, Pariisi-Nizza
  • 5. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 3, Sveitsin ympäriajo
2003 – T-Mobile Team
  • 1. Amstel Gold Race
  • 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 5, Pariisi-Nizza
  • 1. kokonais- ja pistekilpailussa sekä etapilla 1, Sveitsin ympäriajo
  • 3. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 9, Ranskan ympäriajo
  • 3. kokonaiskilpailussa, Saksan ympäriajo
2004 – T-Mobile Team
  • 1. etapeilla 5, 7 ja 8, Pariisi-Nizza
  • 1. kokonaiskilpailussa sekä etapeilla 2 ja 3, Regio Tour International
  • 3. MM-kilpailujen aika-ajo
  • 3. Liège-Bastogne-Liège
  • 5. La Flèche Wallonne
  • 5. Ateenan olympialaisten maantieaika-ajo
2005 – T-Mobile Team
  • 1. Liège-Bastogne-Liège
  • 1. Kazakstanin maantiepyöräilymestaruuskilpailu
  • 5. kokonaiskilpailussa sekä voittaja etapeilla 11 ja 21, Ranskan ympäriajo
  • 5. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 4, Dauphiné Libéré
  • 5. MM-kilpailujen aika-ajo
  • 6. UCI ProTour
2006 – Astana Team
  • 1. kokonais- ja yhdistelmäkilpailuissa sekä etapeilla 8, 9 ja 20, Espanjan ympäriajo
  • 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 5, Vuelta a Castilla y León
  • 3. MM-kilpailujen aika-ajo
2007 – Astana Team
  • 1. pistekilpailussa sekä etapeilla 3 ja 7, Dauphiné Libéré
  • 1. etapeilla 13 ja 15, Ranskan ympäriajo
  • 3. kokonaiskilpailussa, Tirreno-Adriatico
2009 – Kazakstanin maajoukkue / Astana
2010 – Astana Team
2011 – Astana Team
2012 – Astana Team
  • 1. Lontoon olympialaisten maantieajo

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rangaistu Vinokurov lopettaa pyöräilyuransa Helsingin Sanomat 7.12.2007 Viitattu 3.1.2008
  2. Veridopingista kärähtänyt pyöräilijä haluaa paikkansa takaisin 2.7.2009. Iltalehti. Viitattu 5.7.2009.
  3. Vinokurov kärähti veridopingista Yle 24.7.2007
  4. B-sample confirms Vino positive 28.7.2007. BBC SPORT. Viitattu 29.7.2007. (englanniksi)
  5. http://www.cyclingnews.com/news.php?id=news/2007/jul07/jul31news2
  6. Vinokourov to head to the Tour of Spain with Astana cyclingnews.com. 24.8.2009. Viitattu 25.8.2009. (englanniksi)
  7. Le classifiche gazzetta.it. Viitattu 16.5.2010. (englanniksi) (espanjaksi) (hollanniksi) (italiaksi) (ranskaksi) (saksaksi)
  8. Contador kahden vuoden pannaan, menetti Tourin ja Giron voitot procycling.fi. 6.2.2012. Viitattu 16.3.2012.
  9. Vinokurov pyörsi puheensa ja palaa kilparadoille yle.fi. 22.9.2011. Viitattu 13.8.2012.
  10. Vinokurov maantieajon kuningas - Veikkanen pääjoukossa maaliin yle.fi. 28.7.2012. Viitattu 13.8.2012.
  11. Vinokourov returns to winning in l'Ain TT cyclingnews.com. 11.8.2009. Viitattu 12.8.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]