Aleksandr Vinokurov

Wikipedia

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Aleksandr Vinokurov

Henkilötiedot
Koko nimi	Aleksandr Nikolajevitš Vinokurov Алекса́ндр Николаевич Винокуров
Lempinimi	Vino
Syntymäaika	16. syyskuuta 1973 (ikä 35)
Maa	Kazakstan
Pituus	177 cm
Paino	68 kg
Joukkueen tiedot
Joukkue	lopettanut
Laji	maantie
Rooli	ajaja
Ajajatyyppi	yleisajaja
Ammattilaisjoukkue(et)
1998–1999 2000–2005 2006 2006–2007	Casino Team Telekom/T-Mobile Liberty Seguros-Würth Astana
Suurimmat voitot
Espanjan ympäriajo (2006), 4 etappia Ranskan ympäriajo, 5 etappia Liège-Bastogne-Liège (2005) Amstel Gold Race (2003) Pariisi–Nizza (2002, 2003) Dauphiné Libéré (1999) Sveitsin ympäriajo (2003) Saksan ympäriajo (2001)
Tiedot päivitetty: 3. tammikuuta 2008

Aleksandr Nikolajevitš "Vino" Vinokurov (ven. Александр Николаевич Винокуров, s. 16. syyskuuta 1973 Petropavl, Kazakkien SNT, Neuvostoliitto) on kazakstanilainen maantiepyöräilijä. Vinokurov tunnettiin hyökkäävästä, irtiottoihin pyrkivästä ajotyylistään. Hän menestyi sekä yhden päivän klassikoissa että pitkissä etappiajoissa. Vinokurov jäi kiinni veridopingin käytöstä vuoden 2007 Ranskan ympäriajossa. Hän sai Kazakstanin Pyöräilyliitolta heinäkuulle 2008 kestävän kilpailukiellon ja ilmoitti joulukuussa 2007 lopettavansa uransa. ^[1] Vuonna 2009 hän kuitenkin ilmoitti tekevänsä paluun heti kilpailukiellosta vapauduttuaan.^[2]

Sisällysluettelo 1 Ura 1.1 1997–2002 1.2 2003 1.3 2004 1.4 2005 1.5 2006 1.6 2007 2 Parhaat saavutukset 3 Lähteet 3.1 Viitteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ura

[muokkaa] 1997–2002

Vinokurov aloitti ammattilaisuransa Casino-tallissa vuonna 1997 ja voitti Dunkerquen neljän päivän ajon vuonna 1998 sekä Dauphiné Libérén 1999. Hän siirtyi silloiseen Team Telekomiin (nykyinen T-Mobile) vuonna 2000 ja saavutti hopeaa tallitoverinsa Jan Ullrichin jälkeen Sydneyn olympialaisissa. Samana vuonna Vinokurov voitti Espanjan ympäriajon 18. etapin ja oli toinen Ranskan ympäriajon 18. osuudella.

[muokkaa] 2003

Vinokurovin lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 2003, jolloin hän voitti Pariisi–Nizza-ajon – vain muutama päivä sen jälkeen, kun hänen maanmiehensä ja ystävänsä Andrei Kivilev oli kuollut samassa kilpailussa saamiinsa vammoihin. Tasan 40 päivää myöhemmin, perinteisen kazakstanilaisen suruajan jälkeen, Vinokurov voitti Amstel Gold Racen. Hän omisti molemmat voittonsa Kivileville ja totesi voittaneensa "kahden miehen voimilla". Myöhemmin samana vuonna Vinokurov voitti vielä Sveitsin ympäriajon sekä sijoittui kolmanneksi Ranskan ympäriajossa yhden etappivoiton saavuttaen.

[muokkaa] 2004

Vinokurov oli suurimpia suosikkeja vuoden 2004 Ranskan ympäriajossa, mutta joutui jäämään kilpailusta pois loukattuaan olkapäänsä Sveitsin ympäriajossa. Kauden päätteeksi hän sai pronssia MM-kilpailujen aika-ajossa.

[muokkaa] 2005

Vuosi 2005 toi Vinokuroville voiton vanhimmassa klassikossa, Liège-Bastogne-Liègessä, lisäksi hän voitti myyttiseen Mont Ventoux'n nousuun päättyneen etapin Dauphiné Libéréssä. Ranskan ympäriajossa T-Mobile panosti kuitenkin enemmän Jan Ullrichin ja Andreas Klödenin menestykseen. Ensimmäisessä aika-ajossa Vinokurov kuitenkin voitti molemmat tallitoverinsa, mutta menetti paljon aikaa ensimmäisillä vuoristoetapeilla. Vinokurov sai hyvityksen pettymyksilleen voittamalla 11. osuuden; hän oli loppukirissä parempi kuin irtiottokumppaninsa Santiago Botero. Vinokurov sai Henri Desgrange -palkinnon saavutettuaan ensimmäisenä Tour de Francen korkeimman kohdan Col du Galibier'n (2 645 metriä). Kilpailun päätteeksi hän voitti yllättäen Champs-Élysées'lle päättyneen viimeisen etapin, jolla perinteisesti ovat juhlineet kirimiehet – samalla hän nousi kilpailussa viidenneksi.

[muokkaa] 2006

Vinokurov siirtyi vuoden 2006 alussa Liberty Seguros- Würth -joukkueeseen, mutta tallin toiminta päättyi toukokuussa tallipäällikkö Manolo Saizin tultua pidätetyksi niin sanotun Operaatio Puerton yhteydessä, johon liitettiin myös useita Liberty Seguros -joukkueen ajajia – ei kuitenkaan Vinokurovia. Ryhmä kazakstanilaisia yrityksiä perusti Liberty Segurosin raunioille uuden tallin, Astana Teamin. Ranskan ympäriajo jäi uudelta joukkueelta väliin – ja katseet siirtyivät Espanjan ympäriajoon. Vinokurov jäi Vueltan ensimmäisellä vuorietapilla kärkimiesten vauhdista, mutta ei luovuttanut: hän hävisi 7. osuudella täpärästi Alejandro Valverdelle ja voitti niin kahdeksannen kuin yhdeksännenkin etapin nousten kokonaiskilpailussa viidenneksi. Jatkossa Vinokurov ajoi hyvin sekä vuoristossa että aika-ajoissa, joista viimeisen hän voitti – tuloksena Espanjan ympäriajon voitto ennen Valverdea sekä kolmanneksi sijoittunutta tallitoveria ja maanmiestä Andrei Kašetškinia. Kauden päätteeksi Vinokurov saavutti vielä pronssia MM-kilpailujen aika-ajossa.

[muokkaa] 2007

Vuoden 2007 Ranskan ympäriajossa Vinokurov kaatui viidennellä etapilla loukaten muun muassa polvensa. Hän ajoi Alppien kolme vuorietappia tärkeimpänä tavoitteenaan hävitä mahdollisimman vähän muille kärkimiehille. Vinokurov lähti kilpailun 13. osuudelle, ensimmäiselle aika-ajoetapille, 19. sijalta. Hän voitti etapin yli minuutin erolla Cadel Evansiin nousten kokonaiskilpailussa yhdeksänneksi. Seuraavana päivänä Vinokurov romahti Pyreneiden ensimmäisellä vuorietapilla jääden osuuden voittaneelle Alberto Contadorille lähes puoli tuntia. Päivää myöhemmin hän palasi voittajaksi ajettuaan soolona maaliin kilpailun 15. etapilla. Tiistaina 24. heinäkuuta Vinokurovin Astana-talli kertoi kazakstanilaisen jääneen kiinni veridopingin käytöstä 13. osuuden jälkeen tehdyssä testissä.^[3] Samalla talli ilmoitti vetäytyvänsä kilpailusta. Lauantaina 28. heinäkuuta myös Vinokurovin B-näyte osoittautui positiiviseksi.^[4] Seuraavan viikon alussa Astana irtisanoi Vinokurovin ^[5].

[muokkaa] Parhaat saavutukset

2007 – Astana Team

• 1. pistekilpailussa sekä etapeilla 3 ja 7, Dauphiné Libéré
• 1. etapeilla 13 ja 15, Ranskan ympäriajo
• 3. kokonaiskilpailussa, Tirreno-Adriatico

2006 – Astana Team

• 1. kokonais- ja yhdistelmäkilpailuissa sekä etapeilla 8, 9 ja 20, Espanjan ympäriajo
• 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 5, Vuelta a Castilla y León
• 3. MM-kilpailujen aika-ajo

2005 – T-Mobile Team

• 1. Liège-Bastogne-Liège
• 1. Kazakstanin maantiepyöräilymestaruuskilpailu
• 5. kokonaiskilpailussa sekä voittaja etapeilla 11 ja 21, Ranskan ympäriajo
• 5. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 4, Dauphiné Libéré
• 5. MM-kilpailujen aika-ajo
• 6. UCI ProTour

2004 – T-Mobile Team

• 1. etapeilla 5, 7 ja 8, Pariisi-Nizza
• 1. kokonaiskilpailussa sekä etapeilla 2 ja 3, Regio Tour International
• 3. MM-kilpailujen aika-ajo
• 3. Liège-Bastogne-Liège
• 5. La Flèche Wallonne
• 6. Ateenan Olympialaisten maantieaika-ajo

2003 – T-Mobile Team

• 1. Amstel Gold Race
• 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 5, Pariisi-Nizza
• 1. kokonais- ja pistekilpailussa sekä etapilla 1, Sveitsin ympäriajo
• 3. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 9, Ranskan ympäriajo
• 3. kokonaiskilpailussa, Saksan ympäriajo

2002 – Team Telekom

• 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 4, Pariisi-Nizza
• 5. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 3, Sveitsin ympäriajo

2001 – Deutsche Telekom

• 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 6, Saksan ympäriajo
• 5. kokonaiskilpailussa ja voittaja etapilla 4, Sveitsin ympäriajo
• 16. kokonaiskilpailussa, Ranskan ympäriajo

2000 – Deutsche Telekom

• 1. etapilla 18, Espanjan ympäriajo
• 2. Sydneyn olympialaisten maantieajo
• 7. Liège-Bastogne-Liège
• 15. kokonaiskilpailussa, Ranskan ympäriajo

1999 – Casino

• 1. kokonais- ja pistekilpailussa sekä etapilla 2, Dauphiné Libéré
• 1. kokonaiskilpailussa, Vuelta Valenciana
• 2. kokonaiskilpailussa sekä voittaja etapeilla 2 ja 6, GP Midi Libre

1998 – Casino

• 1. kokonaiskilpailussa, Dunkerquen neljän päivän ajo
• 1. kokonaiskilpailussa ja etapilla 2, Tour de l'Oise
• 1. etapilla 6, Puolan ympäriajo

[muokkaa] Lähteet

• Aleksandr Vinokurov Trap-friis-tietokannassa (englanniksi)

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Aleksandr Vinokurovin virallinen kotisivu (englanniksi) (espanjaksi)