Sils Marian pilvet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sils Marian pilvet
Clouds of Sils Maria
Ohjaaja Olivier Assayas
Käsikirjoittaja Olivier Assayas
Tuottaja Charles Gillibert
Kuvaaja Yorick Le Saux
Leikkaaja Marion Monnier
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Levittäjä Good Films
Cirko Film
Netflix
Ensi-ilta 2014
Kesto 123 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Sils Marian pilvet (Clouds of Sils Maria) on Olivier Assayasin käsikirjoittama ja ohjaama eurooppalainen draamaelokuva vuodelta 2014. Teatteriaiheisen ihmissuhdedraaman pääosissa näyttelevät Juliette Binoche, Kristen Stewart ja Chloë Grace Moretz.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioeronsa keskellä eurooppalainen näyttelijä Maria Enders saapuu Sveitsiin tekemään vanhemman naisen roolia samassa lesbosuhteesta kertovassa näytelmässä, jossa löi itsensä läpi vuosikymmeniä sitten nuoremman naisen roolissa. Tähän rooliin on nyt valittu räikeä uuden polven jenkkifilmitähti. Odotellessaan harjoitusten alkua erikoisesta sääilmiöstään tunnetussa Silserseen alueen pikkukylässä Maria yrittää yhdessä amerikkalaisen assistenttinsa Valentinen kanssa löytää näkökulmaa hahmolleen. Analyyttisen Valin ja hänestä yhä pahemmin riippuvaisen Marian keskinäiset keskustelut alkavat muistuttaa näytelmän naisten välistä valtataistelua.[1][2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Juliette Binoche  Maria Enders  
 Kristen Stewart  Valentine  
 Chloë Grace Moretz  Jo-Ann Ellis  
 Lars Eidinger  Klaus Diesterweg  
 Johnny Flynn  Christopher Giles  
 Angela Winkler  Rosa Melchior  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa se oli ehdokkaana Kultaisen palmun saajaksi.[3] Kristen Stewartista tuli elokuvan myötä toinen amerikkalaisnäyttelijä Adrien Brodyn jälkeen (Pianisti, 2002), joka on palkittu ranskalaisessa César-palkintogaalassa. Elokuva tuotti viisi muutakin César-ehdokkuutta ja voitti Louis Delluc -palkinnon vuoden parhaana ranskalaiselokuvana.[4] [5][6]

Arvostelut olivat enimmäkseen myönteisiä, mutta esimerkiksi New York Postin arvioija kutsui Sils Marian pilviä draamana yhtä poreilevaksi kuin ikkunalaudalle jätetty vesilasi[7]. Seura-lehden Arto Pajukallion mielestä Assayasin luonnetutkielma kasvaa koskettavaksi ihmissuhteiden ja taiteilijapiirien kuvaukseksi, jossa ”erilaisuuksia ja vastakohtaisuuksia tutkitaan ajassa, tunteissa, kulttuureissa”.[2] Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Anna Koivumäen mukaan kolmen naisen varaan rakennettu tarina on täynnä vivahteikkaita ja hienovaraisia näyttelijäsuorituksia.[1] Episodi-elokuvasivuston Marta Bałagan mukaan Binochen ja Stewartin välillä on hienoa kemiaa: ”Vaikka heidän suhteensa ei etenekään seksuaaliseksi asti, sen epätasapainoinen dynamiikka heijastaa jatkuvasti läsnäolevaa näytelmää.” Tarinan avoin loppu tuntui hänestä pettymykseltä monien teemojen jäädessä yhdistymättä.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koivumäki, Emmi: Iättömät pilvet film-o-holic.com. 5.9.2014. Viitattu 21.4.2019.
  2. a b Pajukallio, Arto: Sils Marian pilvet – Olivier Assayasin kirjoittama ja ohjaama luonnetutkielma avautuu syvältä ruopaisevaksi ihmissuhteiden ja taiteilijapiirien kuvaukseksi Seura. 23.11.2018. Viitattu 21.4.2019.
  3. Sarhimaa, Jutta: Clouds of Sils Maria juhlii naiskohtaloita ajan leuoissa Helsingin Sanomat. 4.9.2014. Viitattu 21.4.2019. (Tilaajille.)
  4. Cowden, Catarina: Kristen Stewart Is Somehow The First American Actress In History To Win A Cesar cinemablend.com. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  5. Tartaglione, Nancy: César Awards: ‘Timbuktu’ Best Film; Kristen Stewart In Historic Supporting Actress Win deadline.com. 20.2.2015. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  6. Richford, Rhonda: 'Sils Maria' Wins France’s Louis Delluc Critics' Prize hollywoodreporter.com. 15.12.2014. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  7. Smith, Kyle: Juliette Binoche can’t save ‘Clouds of Sils Maria’ from being dramatically gray New York Post. 8.4.2015. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  8. Balaga, Marta: Clouds of Sils Maria episodi.fi. 4.9.2014. Viitattu 21.4.2019.