Siduroni
| Siduroni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-(2-metyylisykloheksyyli)-3-fenyyliurea |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1CCCCC1NC(=O)NC2=CC=CC=C2[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C14H20N2O |
| Moolimassa | 232,32 g/mol |
| Sulamispiste | 133–138 °C[2] |
| Tiheys | 1,08 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Siduroni (C14H20N2O) on ureajohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää nurmikoilla herbisidinä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa siduroni on värittömiä kiteistä. Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin esimerkiksi etanoliin, dimetyyliformamidiin ja dikloorimetaaniin. Siduronin herbisidiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se estää fotosynteesiä tärkeänä osana olevan fotosysteemi II:n elektroninsiirtoketjun.[3][2][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siduronia valmistetaan 2-metyylisykloheksyyliamiinin ja fenyyli-isosyanaatin välisellä reaktiolla.[3] Siduronia käytetään lähinnä nurmilla estämään ei-toivottujen heinälajien kuten verihirssien (Digitaria), kananhirssien (Echinochloa) ja puntarpäiden (Alopecurus) kasvua. Muut kuin heinäkasvit ovat yleensä resistenttejä siduronille. Yhdistettä käytetään jauheena tai rakeina. Siduroni on hyväksytty käytettäväksi herbisidinä muun muassa Yhdysvalloissa, mutta ei Euroopan unionin alueella.[3][4][5][6][7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Siduron – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 13.6.2017.
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1459. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d Franz Müller & Arnold P. Applebyki: Weed Control, 2. Individual Herbicides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 13.6.2017
- ↑ a b Terence Robert Roberts, D. H. Hutson: Metabolic pathways of agrochemicals, s. 767. RSC Publishing, 1998. ISBN 978-0-85404-494-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Pesticides and Agricultural Chemicals, s. 740. William Andrew, 2014. ISBN 978-1455731480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Thomas J. Monaco,Stephen C. Weller,Floyd M. Ashton: Weed Science, s. 275-276. John Wiley & Sons, 2002. ISBN 978-0-471-37051-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Siduron EU Pesticides Database. Euroopan komissio. Viitattu 13.6.2017. (englanniksi)