Shetlanninponi
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | poni |
|
|
|
| Alkuperämaa: | Shetlandinsaaret (Iso-Britannia) |
| Polveutuminen: | tundrahevonen |
| Muita nimityksiä: | useita, mm. shettis, shetikka, shetu |
|
|
|
| Käyttötarkoitus: | lastenratsu, ravuri, valjakkoajo |
|
|
|
| Korkeus: | korkeintaan 107 cm |
| Värit: | kaikki paitsi tiikerinkirjava |
Shetlanninponi on pieni ponirotu, joka on kotoisin Ison-Britannian Shetlandinsaarilta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja ominaisuudet
Shetlanninponi on roteva ja hyvärakenteinen. Säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan korkeintaan 107 cm, eikä 2–3-vuotias poni saa ylittää 104 cm:n korkeutta. Suomessa on melko paljon ylikorkeita shetlanninponeja, jotka sopivat harrastuskäyttöön mutta eivät voi osallistua virallisiin näyttelyihin. Erityisen pienikokoisia shetlanninponeja kasvatetaan myös erikseen minishetlanninponeina, joiden suurin sallittu korkeus on 86 cm. Yhdysvalloissa on kehitetty alkuperäisestä rodusta muun muassa täysiveristen kanssa risteyttämällä amerikanshetlanninponi, joka on varsinaista shetlanninponia isompi, sirompi ja hevosmaisempi.
Shetlanninponit ovat runsasjouhisia, ja niiden talvikarva on erittäin paksu. Rodussa ovat sallittuja kaikki värit pilkullista eli tiikerinkirjavaa lukuun ottamatta, joskin yleisimpiä ovat ruotsalaisen tutkimuksen mukaan niin kutsutut perusvärit musta, rautias ja ruunikko (yleensä tummanruunikko). Harvinaisempia ovat voikkovärit, hallakot, kimot ja kirjavat. Myös tiikerinkirjavia shetlanninponeja tai ainakin shetlanninponia paljon muistuttavia brittiläisiä pikkuponeja on olemassa.
Shetlanninponi on yleensä mukavaluonteinen, ystävällinen ja älykäs poni. Se oppii kuitenkin helposti myös temppuja ja koiruuksia. Shetlanninponeja pidetään usein itsepäisinä ja jopa hankalina, mutta yleensä syy hankaluuksiin on taitamaton omistaja, puutteellinen koulutus tai liiallinen makupalojen anto. Oikeanlaisella tapakasvatuksella shetlanninponista saa mukavan harrastusponin myös lapselle.
[muokkaa] Käyttö
Shetlanninponi on pienestä koostaan huolimatta vahva poni, joka jaksaa kantaa melkein 50-kiloista ratsastajaa. Ratsastajan painoraja on noin 50 kg ja pituusraja noin 150–160 cm, mutta nämä rajat voivat vaihdella riippuen ponin iästä ja koosta. Perussääntönä ratsastajan maksimipaino on 10–15 % ponin normaalipainosta, eli esimerkiksi 200-kiloisella ponilla voi ratsastaa korkeintaan 30-kiloinen ihminen. Liian painava ratsastaja voi vahingoittaa ponin ristiselkää. Liian pitkä ratsastaja taas ei voi istua luontevasti pienen ponin selässä, ja jalat voivat käytännössä raahata maata. Shetlanninponi saavuttaa täyden mittansa vasta 6–7-vuotiaana, joten sen ratsukoulutus aloitetaan useimpia muita rotuja myöhemmin, noin neljäntenä ikävuotena.
Shetlanninponia käytetään myös raviponina: alle 107 cm korkeat ponit kilpailevat Suomessa A-kategoriassa ja ylikorkeat shetlanninponit 107–130 cm korkeille poneille tarkoitetussa B-kategoriassa. Rodun parhaat kilometriajat alittavat kaksi minuuttia, ja esimerkiksi menestyksekkäästi A-kategoriassa kilpailleen ori Golda Apachen ennätys on 1.59,3 lyhyellä matkalla.
Shetlanninponia voi myös ajaa kärryillä, mikä on hyvä vaihtoehto ratsastukselle, jos ratsastaja on kasvanut liian isoksi pienen ponin kannettavaksi. Shetlanninponi jaksaa kärryissä vetää paljon suurempaa kuormaa kuin se voi kantaa selässään, ja huviajelun tai valjakkoajokilpailuihin osallistumisen ohella rotu soveltuu myös työajoon[1]. Muita shetlanninponilla harrastettavia lajeja ovat muun muassa poniagility, hyvärakenteisille poneille sopivat näyttelyt sekä ohjasajo, jossa osaava kouluttaja voi opettaa shetlanninponin kouluratsastusliikkeissä korkealle tasolle, aina laukanvaihtoihin ja lisäyksiin asti.
[muokkaa] Historia
Shetlanninponin kantaisä, tundrahevonen, ilmeisesti vaelsi Shetlandin saarille 10 000 vuotta sitten jääkauden aikaisia jäitä pitkin Pohjoismaista. Vähäravintoisessa ja karussa ympäristössä se kehittyi rotevaksi pieneksi poniksi, joka on erinomainen rehunkäyttäjä ja talvella melkein uskomattoman karvainen. Shetlanninponia alettiin käyttää kaivostyössä 1800-luvulla, kun naisten ja lasten käyttö kaivostöissä kiellettiin. Ponien lavat kehittyivät tässä työssä pystymmiksi ja rotua kehitettiin matalammaksi. Jotkut kaivosponit eivät töihin jouduttuaan enää koskaan saaneet raikasta ilmaa ja päivänvaloa vaan elivät ja työskentelivät kaivoksissa loppuelämänsä. Shetlanninponit ovat yhä erittäin sitkeitä, vahvoja ja kestäviä.
[muokkaa] Hoito
Shetlanninponi tarvitsee pienestä koostaan huolimatta aivan yhtä paljon huolenpitoa kuin iso hevonen ja vaatii esimerkiksi samat rokotukset ja loishäädöt kuin muutkin hevoset ja ponit. Se käy ratsuksi parhaiten lapsille, mutta jonkinlainen liikunta on ehdottomasti tarpeen. Ponia ei välttämättä tarvitse kengittää, mikäli se ei liiku kovin paljon kovilla tai soraisilla teillä, vaan sen kavioille riittää vuoleminen 6–8 viikon välein riippuen kavion kasvusta. Liian pitkiksi kasvaneista kavioista seuraa kaviohalkeamia ja muita kivuliaita jalkavaivoja.
Paras talli shetlanninponille on pihatto, jossa se voi oleskella ulkona tai sisällä kuten haluaa. Tavallisessa tallissa asuvan ponin tulee päästä ulkoilemaan päivittäin tarhassa tai laitumella. Shetlanninponi ei välttämättä viihdy yksin vaan se tarvitsee seurakseen muita eläimiä, mieluiten toisen ponin tai hevosen. Myös kani on suosittu seuralainen, joka ei kuitenkaan sovi jokaisen ponin seuraksi. Kanoja ei kannata pitää samassa karsinassa, koska niistä tarttuu hevosiin kanatäitä.
Shetlanninponin perusruokintaan riittävät hyvälaatuinen heinä, raikas juomavesi, suolakivi, kivennäisaineet sekä tarpeen mukaan annettavat vitamiinilisät. Raskaassa työssä tai valmennuksessa oleva poni tarvitsee lisäksi väkirehua. Liian suuri määrä rehua tai liian ravinteikas rehu, jopa pelkkä laiduntaminen rehevällä laitumella, johtaa helposti kaviokuumeeseen.
[muokkaa] Rotu Suomessa
Shetlanninponi on yleisimpiä ponirotuja Suomessa. Rekisteröityjä shetlanninponeja on noin 3000, ja varsoja syntyy vuosittain parisataa. Vuonna 2005 Suomessa syntyi 268 shetlanninponivarsaa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Shetlanninponi on työhevonen Viitattu 29.6.2009.
