Shetlanninponi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Shetlandinsaarilta kotoisin olevaa pientä, tukevaa ponirotua. Tekstistä riippuen termi voi viitata myös amerikanshetlanninponiin, joka on erillinen, kookkaampi ja sirompi rotu.
Shetlanninponi
Silver & Gold Shetland.-cropped.png
Tyyppi: poni
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa: Shetlandinsaaret (Iso-Britannia)
Polveutuminen: tundrahevonen
Muita nimityksiä: useita, mm. shettis, shetikka, shetu
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus: lastenratsu, ravuri, valjakkoajo
Ominaisuudet
Korkeus: korkeintaan 107 cm
Värit: kaikki paitsi tiikerinkirjava

Shetlanninponi on pieni ponirotu, joka on kotoisin Ison-Britannian Shetlandinsaarilta.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuheaturkkinen shetlanninponi näyttelyssä. Tämän pienen ponirodun täysikasvuinen edustaja on säkäkorkeudeltaan hieman yli puolet aikuisen ihmisen pituudesta.

Shetlanninponi on roteva ja hyvärakenteinen. Säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan korkeintaan 107 cm, eikä 2–3-vuotias poni saa ylittää 104 cm:n korkeutta. Suomessa on melko paljon ylikorkeita shetlanninponeja, jotka sopivat harrastuskäyttöön mutta eivät voi osallistua virallisiin näyttelyihin. Erityisen pienikokoisia shetlanninponeja kasvatetaan myös erikseen minishetlanninponeina, joiden suurin sallittu korkeus on 86 cm. Yhdysvalloissa on kehitetty alkuperäisestä rodusta muun muassa täysiveristen kanssa risteyttämällä amerikanshetlanninponi, joka on varsinaista shetlanninponia isompi, sirompi ja hevosmaisempi.

Shetlanninponit ovat runsasjouhisia, ja niiden talvikarva on erittäin paksu. Rodussa ovat sallittuja kaikki värit pilkullista eli tiikerinkirjavaa lukuun ottamatta, joskin yleisimpiä ovat ruotsalaisen tutkimuksen mukaan niin kutsutut perusvärit musta, rautias ja ruunikko (yleensä tummanruunikko). Harvinaisempia ovat voikkovärit, hallakot, kimot ja kirjavat. Myös tiikerinkirjavia shetlanninponeja tai ainakin shetlanninponia paljon muistuttavia brittiläisiä pikkuponeja on olemassa.

Shetlanninponi on yleensä mukavaluonteinen, ystävällinen ja älykäs poni. Se oppii kuitenkin helposti myös temppuja ja koiruuksia. Shetlanninponeja pidetään usein itsepäisinä ja jopa hankalina, mutta yleensä syy hankaluuksiin on taitamaton omistaja, puutteellinen koulutus tai huolimaton tapakasvatus. Oikein kasvatettuna ja pidettynä shetlanninponista saa hyvän harrastusponin myös lapselle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähäravintoisessa ja karussa ympäristössä shetlanninponi kehittyi rotevaksi pieneksi poniksi, joka on erinomainen rehunkäyttäjä ja talvella erittäin runsaskarvainen. Shetlanninponia alettiin käyttää kaivostyössä 1800-luvulla, kun naisten ja lasten työskentely kaivoksissa kiellettiin. Kuormien vetämistä längillä ahtaissa käytävissä ponien kasvatuksessa suosittiin pienempiä ja pystympilapaisia yksilöitä. Jotkut kaivosponit eivät töihin jouduttuaan enää koskaan saaneet raikasta ilmaa ja päivänvaloa vaan elivät ja työskentelivät kaivoksissa loppuelämänsä. Shetlanninponit ovat yhä erittäin sitkeitä, vahvoja ja kestäviä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shetlanninponi soveltuu myös valjakkoajoon.

Shetlanninponi on pienestä koostaan huolimatta vahva poni, joka jaksaa kantaa noin 50-kiloista ratsastajaa. Ratsastaja voi olla korkeintaan noin 150–160 cm pitkä. Riippuen poniyksilön iästä ja koosta ratsastajan suositeltava koko voi olla pienempikin. Perussääntönä ratsastajan maksimipaino on 10–15 % ponin normaalipainosta, eli esimerkiksi 200-kiloisella ponilla voi ratsastaa korkeintaan 30 - 35-kiloinen lapsi. Liian painava ratsastaja voi vahingoittaa ponin ristiselkää. Liian pitkä ratsastaja taas ei voi istua luontevasti pienen ponin selässä, ja jalat voivat käytännössä raahata maata. Shetlanninponi saavuttaa täyden mittansa vasta 6–7-vuotiaana, joten sen ratsukoulutus aloitetaan useimpia muita rotuja myöhemmin, noin neljäntenä ikävuotena.

Shetlanninponia käytetään myös raviponina: alle 107 cm korkeat ponit kilpailevat Suomessa A-kategoriassa ja ylikorkeat shetlanninponit 107–130 cm korkeille poneille tarkoitetussa B-kategoriassa. Rodun parhaat kilometriajat alittavat kaksi minuuttia, ja esimerkiksi menestyksekkäästi A-kategoriassa kilpailleen ori Golda Apachen ennätys on 1.59,3 lyhyellä matkalla.

Shetlanninponia voi myös ajaa kärryillä, mikä on hyvä vaihtoehto ratsastukselle, jos ratsastaja on kasvanut liian isoksi pienen ponin kannettavaksi. Shetlanninponi jaksaa kärryissä vetää paljon suurempaa kuormaa kuin se voi kantaa selässään, ja huviajelun tai valjakkoajokilpailuihin osallistumisen ohella rotu soveltuu myös työajoon[1]. Muita shetlanninponilla harrastettavia lajeja ovat muun muassa poniagility, näyttelyt sekä ohjasajo, jossa osaava kouluttaja voi opettaa shetlanninponin kouluratsastusliikkeissä korkealle tasolle, aina laukanvaihtoihin ja lisäyksiin asti.

Shetlanninponeja kantojuhtina noin vuonna 1900.


Shetlanninponi Shetlandinsaarilla. Rotu on sopeutunut karuihin olosuhteisiin.
Ratsastusta shetlanninponilla.

Rotu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shetlanninponi on yleisimpiä ponirotuja Suomessa. Rekisteröityjä shetlanninponeja on noin 3000, ja varsoja syntyy vuosittain parisataa. Vuonna 2005 Suomessa syntyi 268 shetlanninponivarsaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Shetlanninponi on työhevonen Viitattu 29.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta shetlanninponi.