Täysiverinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Täysiveriselle tyypillisen kevytrakenteinen arabianhevonen
Englannintäysiverisiä laukkakilpailussa

Täysiverinen (engl. hotblood) on hevostyyppi, jota luonnehtii kevyt rakenne ja nopeus sekä pitkään jatkunut muista roduista eriytynyt jalostus. Yleiskielessä sanaa täysiverinen käytetään myös synonyyminä puhdasrotuiselle, mutta hevosihmisten kielenkäytössä sana on vakiintunut tarkoittamaan lisäksi näitä tiettyjä kuumaverisiä hevosrotuja.

Täysiveriroduiksi luetaan itämaiset hevoset kuten turkmeeninhevosesta jäljellä oleva ahaltekenhevonen, arabianhevonen, berberihevonen ja näistä roduista 1600-1700-luvuilla jalostettu englannintäysiverinen. Täysiverisiin luetaan myös englannintäysiverisen ja arabianhevosen risteytyksenä syntyvät angloarabit. Vastaava englannintäysiverisen ja ahaltekhevosen ristetys on nimeltään angloteke, mutta näillä ei ole omaa kantakirjaa. [1]

Yleisimmillä täysiveriroduilla on vakiintunut rotutunnus, joka on arabeilla ox, englannintäysiverisillä xx ja angloarabeilla x (joskus myös muodossa xo). Sitä voidaan käyttää ilmaisemaan hevosen rotu esimerkiksi liittämällä se hevosen nimeen yläviitteenä tai erillisenä lisämääreenä.

Kaikki täysiveriset ovat ennen kaikkea ratsuja, joita käytetään erilaisissa ratsastuksen lajeissa. Englannintäysiverinen on jalostettu lähes yksinomaan laukkahevoseksi. Myös ahaltekhevosella ja arabianhevosella kilpaillaan laukkakilpailuissa.
Täysiveriset ovat usein herkkiä ja nopeita, myös reaktioissaan, joten ne saattavat vaatia kokemusta niin ratsastajalta kuin käsittelijältäkin.

Täysiverirotujen puhtautta vaalitaan tarkasti. Niitä on käytetty paljon ja niitä käytetään edelleen muiden hevosrotujen, etenkin puoliveristen ratsurotujen ja ponirotujen jalostuksessa rakenteen keventämiseen ja suorituskyvyn parantamiseen.

Jalostustavoitteena rotupuhtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysiverihevosroduilla kuten ahaltekhevosilla[2], arabianhevosilla[3], berberihevosillä[4] ja englannintäysiverisillä[5] kantakirja on suljettu eli kuhunkin kantakirjaan on kelpuutettavissa vain jo tuossa kantakirjassa olevien orin ja tamman jälkeläinen.

Tämä on ainoa, tärkein ja täysiveriroduille yhteinen jalostustavoite, jalostus kantakirjan sisällä on muuten vapaata.

Joillain roduilla on lisäksi erillisiä vaatimuksia hevosten astutukseen liittyen. Englannintäysiverisillä hyväksytään vain luonnonmukainen astutus.[6] Ahaltekhevosilla ainoa rajoitus on, että alkionsiirrossa myös keinoemon tulee olla kantakirjatamma.
Käytännössä hevosia kuitenkin myös arvioidaan, joko niiden suorituksen ja/tai rakenteen perusteella ja tämä ohjaa jalostusta, mutta kuitenkin vain kunkin kasvattajan omien mieltymysten, tavoitteiden ja resurssien mukaisesti.

Ahaltekhevosristeytyksillä on oma ristetyskantakirjansa, johon voidaan rekisteröidä vähintään 50% täyttä (ahaltek)verta omaava hevonen muuten samoin menetelmin (dna-näytteet jne) kuin täysiverikantakirjaan. Ahaltekhevosten pääkantakirjaan ei voi kuitenkaan päästä risteytyskantakirjasta, vaikka risteytyksessä olisi kuinka paljon täyttä ahaltekverta.[7] Berberinhevosilla puolestaan on oma erillinen risteytyskantakirjansa berberinhevosen ja arabianhevosten risteytyksille, joissa on enintään 75% arabianhevosverta.[8]

Monissa WBFSH-kantakirjoissa sen sijaan on ns. "esikantakirjoja", joista tietyn sukupolvimäärän jälkeen pääkantakirjaan takaisin risteyttämällä jälkeläinen on hyväksyttävissä takaisin pääkantakirjaan.

WBFSH-kantakirjoissa ollaan myös liberaalimpia täysiverihevosen määritelmän suhteen. Esimerkiksi englannintäysiverisistä polveutuva kantakirjaamatonkin hevonen voidaan hyväksyä jalostukseen englannintäysiverisenä kuten vuonna 2013 suomalaisen Cajus Aminoffin ori Foxattac, joka hyväksyttiin hannover-jalostukseen ja sitä kautta myös kaikkien niiden muidenkin WBFSH-kantakirjojen jalostusohjelmaan, jotka hyväksyvät hannover-kantakirjan arvioinnin läpäisseet jalostusorit.[9]

Kullakin WBFSH-kantakirjalla on kuitenkin hyväksytyistä täysiverikantakirjoista polveutumisen lisäksi muitakin hyväksymisvaatimuksia kuten rakenteen, liikkumisen ja/tai suorituskyvyn suhteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]