Arabianhevonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arabianhevonen
LaMirage body07.jpg
Tyyppi: täysiverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa: Arabian niemimaa
Polveutuminen: alkukantainen kevyt hevostyyppi[1]
Rodun syntyaika: jalostettuna rotuna noin 3 000 eaa.[1]
Muita nimityksiä: arabiantäysiverinen, arabialainen täysiverinen, arabialainen, arabi
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus: matkaratsu, laukkaratsu, harrasteratsu, näyttelyhevonen
Globaali esiintyminen: suosittu maailmanlaajuisesti
Tärkeimmät alueet: erityisesti Yhdysvallat (puolisen miljoonaa yksilöä)[1] ja arabimaat
Merkitys Suomessa: noin 350 rekisteröityä yksilöä
Ominaisuudet
Korkeus: useimmiten 147–155 cm
Värit: rautias, kimo, ruunikko, musta; usein kimo

Arabianhevonen on Arabian niemimaalta peräisin oleva täysiverinen hevosrotu, joka tunnetaan myös nimillä arabi, arabialainen täysiverinen tai arabialainen. Rotu kuuluu maailman vanhimpiin ja on vaikuttanut muihin hevos- ja ponirotuihin enemmän kuin yksikään muu rotu. Arabianhevosen tunnetuimpia suosijoita oli profeetta Muhammad jo 600-luvulla. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän beduiinit ovat jalostaneet tätä siroa hevostyyppiä ilmeisesti vuosituhansia pyrkien kestävyyteen, voimakkuuteen ja rohkeuteen. Vaikka ensisijaisena tavoitteena onkin ollut käyttöeläin, joka selviää ankarissa autiomaaoloissa, arabianhevosta luonnehditaan usein maailman kauneimmaksi hevosroduksi.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabianhevonen tunnetaan lennokkaista liikkeistään.

Arabianhevosella on pitkä ja kaartuva kaula, iso ja leveä pää, leveä otsa, suuret ja ilmeikkäät silmät sekä hienot, ohuet jouhet. Sen säkäkorkeus on tavallisesti 147–155 cm. Myös selvästi suurempia rodun edustajia on tavattu. Rodussa esiintyvät värit ovat rautias, kimo, ruunikko ja mustatiikerin kirjava, joista nykyään yleisin on kimo. Tummanrautias on rodun alkuperäisiä värejä. Arabianhevoset kantavat tyypillisesti häntäänsä hyvin korkealla. Rodulle laukka on ominaisin liikkumistapa, mutta myös ravi on irtonaista ja suoraa. Vauhdissa arabianhevonen näyttää liitävän eteenpäin. Rotu on hyvin kestävä ja pystyy pitämään vauhtia yllä hyvin pitkään.

Vanhastaan on pidetty totena uskomusta, että arabianhevosella on aina viisi lannenikamaa (muilla hevosilla kuusi), 16 häntänikamaa (muilla hevosilla 17–20) ja 17 kylkiluuta (muilla hevosilla 18). Erirotuisten hevosten luurankoja vertailemalla on kuitenkin todettu, että todellisuudessa arabianhevosilla on usein normaalit kuusi lannenikamaa ja 18 kylkiluuta, ja vastaavasti muissa roduissa esiintyy paljon arabianhevosilla tyypillisinä pidettyä viittä lannenikamaa ja 17:a kylkiluuta. Arabianhevosten häntänikamien määrä puolestaan on yleensä 17–18.

Arabianhevosten kasvattajien kesken esiintyy paljon erimielisyyttä siitä, miltä rodun tulisi näyttää: erityisesti pään profiilin kaarevuudesta, kaulan pituudesta ja selkälinjan suoruudesta kiistellään. Erilaisilla jalostuslinjoilla kasvatetaan hyvinkin erinäköisiä hevosia. Erityisesti näyttelytarkoitukseen jalostetuilla arabianhevosilla voi olla huomattavan kovera profiili, pitkä ja ohut kaula ja niin tasaiset lanteet, että ne näyttävät näyttelyasennossa jopa kaartuvan koverasti.[2]

Arabianhevonen on tavallisesti erittäin herkkä eläin, ja arabeja luonnehditaankin usein kuumiksi tai tulisiksi. Luonteeltaan arabi on kuitenkin yleensä ystävällinen ja miellyttämishaluinen. Aloittelijan ratsuksi tai ratsastuskoulukäyttöön se ei herkkyytensä vuoksi välttämättä sovellu.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabialaista täysiveristä pidetään vanhimpana ja puhtaimpana kesyhevosrotuna. Ikivanhaa ja arvostettua arabianhevosta kasvatettiin Lähi-Idän aavikoilla jo 2 500 vuotta eaa. Historijoitsijat kiistelevät kotiseudun tarkasta sijainnista mutta olettavat rodun olevan kotoisin alueelta, jolla nykyään sijaitsevat Saudi-Arabia, Syyria, Irak, Iran, Turkki ja Egypti. Beduiinit pitävät arabianhevosta lahjana Jumalalta. Hevosen rohkeutta, kauneutta ja kestävyyttä arvostettiin suuresti, ja beduiineille kuuluukin kunnia arabianhevosen määrätietoisesta ja valikoivasta jalostuksesta; monien nykyisten arabianhevosten alkuperä on aavikolla muinoin jalostetuissa linjoissa. Arabianhevonen kulkeutui 600-700-luvuilla muslimivalloitusten mukana silloin tunnetun maailman lähes jokaiseen kolkkaan. Useimpien nykyisten hevosrotujen sukupuusta löytyy arabiverta.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabianhevosta saatetaan pitää jopa pelkästään näyttelyeläimenä, mutta rotua voi käyttää niin kaikkiin ratsastuksen lajeihin kuin valjakkoajoonkin. Erityisen hyvin arabit sopivat matkaratsastukseen, jossa kestävyys ja nopeus tekevät niistä lähes ylivoimaisia. Nopeudessa (laukkakilpailut) arabi ei lyhyillä matkoilla pärjää englannintäysiveriselle, mutta pitkillä matkoilla sen kestävyys on parempi.

Arabianhevosta on sen kestävyyden ja hienon rakenteen ja luonteen vuoksi jo pitkään käytetty lukuisien hevos- ja ponirotujen jalostuksessa ympäri maailmaa. Arabin vaikutus on vahva molemmissa muissa täysiveriroduissa, englannintäysiverisessä ja angloarabissa. Laajalle levinnyt arabianhevonen on jakautunut useisiin linjoihin, joista kuuluisimmat rotulinjat ovat peräisin Arabian niemimaalta. Kuuluisin on niin sanottu aavikkohevonen, jota myös pidetään alkuperäisenä arabianhevosena. Persianarabi on toinen ikivanha rotulinja, jota on vaalittu huolellisesti ja joka on säilynyt nykyaikaan sekoittumatta juurikaan aavikkolinjaan. Myös Egyptissä on kasvatettu pitkään egyptinarabia, jota ei tosin lasketa erilliseksi roduksi. Unkarin arabianhevonen on nimeltään shagya. Myös Puolassa, Ranskassa, Espanjassa,Venäjällä ja Englannissa on merkittäviä arabianhevoskantoja.

Jalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabianhevosjalostuksen yhteinen kattojärjestö on maailman arabianhevosjärjestö (World Arabian Horse Association, WAHO), joka valvoo eri maissa arabikantakirjojen aitoutta ja edistää rodun jalostusta. Arabianhevosta kasvatetaan voimakkaimmin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Myös Lähi-idän maissa on aloitettu arabianhevosten kasvattaminen uudelleen. Lähi-idässä halutaan vaalia arabianhevosta, jolla on ollut alueen historiassa tärkeä asema.

Arabianhevosen nimeen liitetään yläviitteenä tunnus ox.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arabianhevonen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tähkämö, S.: Arabialainen täysiverinen: Historia; alkuperä hevosmaailma.net. 1.11.2005. Viitattu 17.10.2009.
  2. Betty Finke: Dishes & Tabletops: The Evolution of Arabian Type. Arabian Horse World Special Edition, 2008, nro 11 #2, s. 88-105. (englanniksi)

Suuri rotukirja (Cynthia McFarland)