Shakkinyrkkeily
Shakkinyrkkeily (myös šakkinyrkkeily) on urheilulaji, jossa yhdistyvät shakki ja nyrkkeily. Lajin kehitti vuonna 2003 alankomaalainen performanssitaiteilija Iepe Rubingh sarjakuvapiirtäjä Enki Bilalin vuonna 1992 ilmestyneen sarjakuvan Froid-Équateur (suomeksi Kylmä päiväntasaaja) innoittamana.[1] [2]
Shakkinyrkkeilyottelu koostuu parittomasta määrästä eriä, joissa vuoron perään pelataan kolme minuuttia shakkia ja nyrkkeillään kolme minuuttia[3] (aiemmin neljä minuuttia shakkia ja kaksi minuuttia nyrkkeilyä). Erien välillä on lyhyt tauko, jonka aikana kilpailivat vaihtavat varusteitaan. Shakissa kummallakin pelaajalla on yhdeksän minuuttia aikaa siirtojensa tekemiseen.[3] Ottelu voi päättyä shakkimattiin, pelaajan shakkisiirtoihin käytettävän ajan loppumiseen, tyrmäykseen, tuomarin päätökseen nyrkkeilyerän aikana tai vastustajan luovuttamiseen shakki- tai nyrkkeilyerän aikana.[4] Erien lukumäärä ja kestot voivat vaihdella otteluillan ohjelman vaatimusten ja järjestäjän päätösten pohjalta.
Shakkinyrkkeilyn kansainvälinen kattojärjestö on World Chess Boxing Organisation eli WCBO. Lajin ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Amsterdamissa, Hollannissa vuonna 2003. Tuolloin voiton vei lajin kehittäjä Iepe Rubingh itse.[5] Ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin lokakuussa 2005, ja mestaruuden vei bulgarialainen Tihomir Titško.[6] Myös kansainvälisen shakkiliiton FIDE:n puheenjohtaja Kirsan Iljumžinov on esiintynyt näytösluonteisessa shakkinyrkkeilyottelussa.[7]
Laji on suosittu paitsi Rubinghin kotikaupungissa Berliinissä, myös Siperiassa, jossa lajin MM-kisoissa marraskuussa 2009 oli 2 000 katsojaa.[1] Mestaruuden voitti Leo "Granit" Kraft.[8]
Suomessa perustettiin Suomen Shakkinyrkkeilyklubi ry marraskuussa 2014 ja säännöllinen harjoittelu aloitettiin Helsingin Tarmon tiloissa Helsingissä tammikuussa 2015. Klubi on sittemmin siirtynyt harjoittelemaan Savate Klubille Sörnäisiin.[4] Ensimmäinen julkinen shakkinyrkkeilyottelu Suomessa järjestettiin 6. kesäkuuta 2015.[9]
Suomalainen shakkinyrkkeilijä Sakari Lähderinne voitti alle 75-kiloisten maailmanmestaruuden Kalkutassa Intiassa pidetyissä kisoissa. Lähderinne voitti finaalissa venäläisen Denis Gurban.[10]
Lähderinne voitti maailmanmestaruuden myös 2019 Turkin Antalyassa järjestetyssä turnauksessa. Finaalissa hän voitti ranskalaisen Xhemsid Vogliqin tyrmäyksellä.[11]
Helsingin Paasitornissa järjestettiin Nordic Chessboxing Fight Night-tapahtuma 2 lokakuuta 2021. Shakkia kommentoi Helsingin pormestari Juhana Vartiainen, nyrkkeilyä Juho "Härmän Häjy" Haapoja.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Miettinen, Anssi: Shakki ja matti – tai Nukkumatti. Helsingin Sanomat 28.12.2009, s. B 11
- ↑ de Violet, Ghislain: Enki Bilal : "Le jour où j'invente le chessboxing" parismatch.com. 15.01.2020. Paris Match. Viitattu 30.9.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b http://www.chessboxing-global.com/about/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Finnish Chessboxing Club (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Uutinen vuoden 2003 maailmanmestaruusottelusta
- ↑ Uutinen vuoden 2005 Euroopan-mestaruusottelusta
- ↑ Fide.com
- ↑ WCBO.org Leo Kraft wins battle of talents!
- ↑ Chessboxing Database - The first ever chessboxing bout in Finland, Savate Club, Helsinki, 06 June 2015 www.chessboxing.info. Viitattu 23.11.2021.
- ↑ Mesikämmen, Jani: Shakkimatti! Sakari Lähderinne iski maailmanmestariksi älyllään Kamppailuvirasto. 29.7.2018. Viitattu 31.7.2018.
- ↑ Marttinen, Mikko: Tamperelainen opettaja uusi shakkinyrkkeilyn maailmanmestaruuden – voitto tuli tyrmäyksellä Ilta-Sanomat. 15.12.2019.
- ↑ Fight Night 2021 - Koko ohjelma - YouTube www.youtube.com. Viitattu 15.5.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Säännöt (englanniksi).
- Lajin kehittäjän Iepe Rubinghin haastattelu. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Guardian-lehden artikkeli.
- Helsingin Sanomien artikkeli
- Helsingissä 2.10.2021 järjestetyn shakkinyrkkeillytapahtuman tallenne
- MTV:n uutisten loppukevennys
- Satakunnan Kansan juttu Porissa järjestetystä näytösottelusta.