Severin Tigerstedt
Adolf Wilhelm Severin Tigerstedt (14. tammikuuta 1853 Kuopio – 6. kesäkuuta 1918 Pori) oli suomalainen upseeri, joka palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa sekä Bulgarian armeijasa.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tigerstedt varttui isänsä Gustaf Tigerstedtin omistamalla Gustafsvikin tilalla Kokemäen Kakkulaisisssa. Hän aloitti sotilasuransa jo 13-vuotiaana Haminan kadettikoulussa. Vuosina 1875–1876 Tigerstedt palveli Venäjän keisarillisen kaartin vänrikkinä, jonka jälkeen hän osallistui Serbian ruhtinaskunnan armeijan vapaaehtoisena Turkin sotaan 1876–1878. Sodan päätyttyä Tigerstedt palasi kapteenina keisarillisen kaartin palvelukseen. Hänet komennettiin Balkanille, jossa Tigerstedt osallistui Venäjän–Turkin sodan taisteluihin. Vuodesta 1880 lähtien Tigerstedt palveli kapteenina Bulgarian armeijassa, jossa hän toimi muun muassa komppanianpäällikkönä Sofian sotakoulussa. Tigerstedt joutui jättämään Bulgarian poliittisista syistä 1884, ja palveli jälleen Venäjän keisarillisessa kaartissa vuoteen 1888 saakka.[1][2]
Sotilasuransa päätyttyä Tigerstedt toimi aluksi eri ruhtinassukujen tilanhoitajana Moskovan seudulla, kunnes aloitti vuonna 1909 brittiläisen Ural Caspian -öljy-yhtiön paikallisjohtajana Kaspianmerellä. Vuonna 1911 hän oli käynnistämässä nykyisen Kazakstanin alueen öljyntuotantoa Atyraun alueen Dossorissa. Vuonna 1914 Tigerstedt siirtyi jälleen tilanhoitajaksi Kostroman kuvernementtiin, josta hän vallankumouksen johdosta palasi Suomeen 1917.[1][3]
Tigerstedt asettui vuonna 1899 omistukseensa hankkimalleen Napparin tilalle Kokemäen Ylistaroon. Hänen omistuksessaan oli myös Sääksjärven rannalla sijainnut Koivuniemen huvila.[1][4] Tigerstedt kuoli lyhyen sairauden jälkeen Porin kaupunginsairaalassa kesäkuussa 1918. Hänet on haudattu sukuhautaan Kokemäen vanhalle hautausmaalle Pyhän Marian kirkon sakastin viereen.[2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Severin Tigerstedtin puoliso oli Genevessä syntynyt Jeanne Thérèse Collomb (1860–1930), jonka kanssa hän avioitui Moskovassa 1888. Pariskunnalla oli yhdeksän lasta. Suuri osa nykyisestä Tigerstedtin aatelissuvusta on heidän jälkeläisiään.[1]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1905–1917 välillä Tigerstedt kirjoitti perheelleen lähes 700 kirjettä, jotka löydettiin Napparin tilan vintiltä vuonna 1986. Madeleine Tigerstedt käänsi pääosin ranskankieliset kirjeet ruotsiksi ja ne julkaistiin kahtena osana vuonna 1996. Kirjeet ovat lähteenä myös Fredrik Långin vuonna 2013 ilmestyneessä romaanissa Flickorna på Nappari.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Severin Gustavovitj Tigerstedt (1853–1918) Samfundet Tigerstedt. Arkistoitu 7.6.2021. Viitattu 7.6.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Minnesruna. Björneborgs Tidning, 18.6.1918, nro 34, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.6.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Nenonen, Säde: Kazakstanin öljyä pumpattiin suomalaisvoimin (vain tilaajille) 25.3.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.6.2021.
- ↑ Vaajala, Hannu: Herrasväki vetäytyi jo 1880-luvulla Kakkulaisten kylän melusta Sääksjärven ensimmäisen huvilan hyvää tekevään hiljaisuuteen (vain tilaajille) 26.4.2020. Sydän-Satakunta. Viitattu 7.6.2021.