Seinäkaappi
Seinäkaappi on huoneen seinälle ripustettava, ovella varustettu säilytyskaluste. Seinäkaappeja käytetään vapauttamaan niiden alla oleva lattiapinta-ala muuhun käyttöön. Seinäkaapit eli yläkaapit ovat yleisiä erityisesti keittiön kalusteina, usein vieri viereen sijoitettuina samanlaisina yksiköinä pöytäkaappien ja työtasojen yläpuolella.[1]
Keittiön seinäkaappien mitoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keittiössä seinäkaapit sopivat etenkin astioiden säilytyspaikaksi. Keittiön seinäkaapit ovat syvyydeltään runsaat puolet pöytäkaappien syvyydestä eli noin 35 cm, niin että isotkin ruokalautaset mahtuvat niihin. Seinäkaappien alareuna sijoitetaan noin 40–60 cm korkeudelle työtasosta niin, että kaapit eivät häiritse työtason ääressä työskentelevää. Seinäkaappien alapinta sekä pöytä- ja seinäkaappien väliin jäävä taustaseinä, ns. välitila, sopivat työvalaisinten ja työtasolla käytettävien kodinkoneiden tarvitsemien pistorasioiden pysyvään asennukseen.[1]
Keittiökalusteiden seinäkaappien korkeudet vaihtelevat valmistajittain ja eri maiden standardien ja tottumusten mukaan. Yleisimmät korkeudet ovat 60–100 cm välillä, esimerkiksi Ruotsissa 70, 85 ja 95 cm. Kun työtason yläpinta on 90 cm korkeudella ja välitilan korkeus on 50 cm, ruotsalaisstandardissa keittiön kiintokaapistojen kokonaiskorkeudet ovat siis 235 cm (täysi korkeus), 225 cm (normaali korkeus) ja 210 cm (”mannermainen” korkeus).[2] Eniten säilytystilaa saadaan mahdollisimman korkeilla, kattoon ulottuvilla kaapeilla tai ripustamalla seinäkaappeja kahteen tai useampaan kerrokseen huonekorkeuden hyödyntämiseksi.[2] Kovin korkealla sijaitsevien seinäkaappien käyttö on kuitenkin hankalaa, ellei niihin ylety muuten kuin keittiötikkailta.[1]
Seinäkaappien saranoitujen ovien leveydeksi suositellaan enintään 60 cm niin, etteivät ovet avaudu yli 20 cm työtason etureunan yli.[2]
Seinäkaappien ovet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ovet voivat seinäkaapeissa olla umpinaista puuta tai kalustelevyä tai erilaisia lasi- eli vitriiniovia, jos kaapeissa säilytettävien esineiden halutaan näkyvän. Tällaisissa lasikkomaisissa seinäkaapeissa esineiden näkyvyyttä voi vielä parantaa kaapin sisään sijoitettavilla valaisimilla.[1]
Tavallisten pystysivuiltaan saranoitujen ovien sijasta seinäkaapeissa käytetään ylöspäin kääntyviä kippiovia, liukuovia tai kaapin taakse kiertyviä, säleistä muodostuvia rulo-ovia. Yhtenäisen ilmeen vuoksi seinäkaapeissa suositaan yleensä samantyylisiä ovia kuin niiden alapuolella olevissa pöytäkaapeissa.[1]
Seinäkaapit voidaan jättää myös ilman ovia tai korvata avohyllyin. Umpinaisia ja avonaisia säilytyselementtejä voi seinäkaapeissa myös yhdistellä esimerkiksi käyttämällä ylhäällä ovellisia seinäkaappeja ja niiden alapuolella avohyllyjä. Myös vetolaatikoita voi käyttää silmien tason alapuolella niin, että laatikon sisällön näkee avatessa.[1]
Tuuletinkaappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keittiön seinäkaappien erityismalli on lieden tai keittotason yläpuolelle sijoitettava tuuletinkaappi, jonka avulla yhtenäinen seinäkaappien linja saadaan jatkumaan myös lieden yli. Se on suunniteltu niin, että sen alareunaan voi sijoittaa liesituulettimen ja sen sisälle mahtuu poistoputki liesituulettimesta ilmanvaihtohormiin. Tällöin tuuletinkaappi on syvyydeltään usein vain 5–15 cm ja soveltuu lähinnä maustepurkkien tai muiden pienten keittiötarvikkeiden säilytykseen. Tuuletinkaapin vaihtoehtona on liesikupu tai seinälle tai kattoon kiinnitettävä, usein kartion tai pyramidin muotoinen liesituuletin.[1]
Astiankuivauskaappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Astiankuivauskaappi
Suomalainen erikoisuus keittiön seinäkaapeissa on Maiju Gebhardin kehittämä, keittiöaltaiden yläpuolelle ripustettava, alapinnastaan avoin astioiden astiankuivauskaappi.
Seinäkaapit muissa huonetiloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinälle ripustettavia kaappeja käytetään muissakin tiloissa kuin keittiössä. Korkealle sijoitetut seinäkaapit voivat korvata lattialla seisovan kaapin tai hyllystön ja säästää näin lattiapinta-alaa muuhun käyttöön esimerkiksi oven tai ikkunan, vuoteen, sohvan tai työpöydän yläpuolella. Kylpyhuoneessa pesualtaan yläpuolelle sijoitettava seinäkaappi on usein ns. peilikaappi, jonka ovena on peililasi ja johon voi olla kiinteästi asennettuna kosteussuojattu valaisin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Rase, Ludwig: Keittiösuunnittelu, s. 36–41. Helsinki: Siemens Oy, 1988 (alkuteos Küchenplanung 1983).
- ↑ a b c Perälä, Rae: Remontoi asuntosi: joka kodin remonttiopas omakotitalosta kerrostaloon, s. 74–75. Helsinki: Alfamer, 2006. ISBN 9789524720557.
- ↑ Jane Graining; Riitta Bergroth. Avara koti. S. 98–99. Gummerus; 2001. ISBN 978-951-20-5948-5.