Astiankuivauskaappi
Wikipedia
Astiankuivauskaappi on Maiju Gebhardin keksintö astioiden nopeampaan kuivaamiseen tai koko kuivaustarpeen poistamiseen. Sitä kehitettiin Työtehoseurassa vuosina 1944–1945. Keksintösäätiö on nimennyt sen yhdeksi viime vuosituhannen merkittävimmistä suomalaisista keksinnöistä. Eduistaan huolimatta astiankuivauskaapin käyttö ei ole levinnyt muihin maihin vaan on pysynyt lähinnä suomalaisen keittiön erikoisuutena. Jonkin verran niitä on Ruotsissa ja Italiassa.[1]
Astiankuivauskaapin esikuva oli ruotsalainen astiankuivausteline, jota pidettiin pöydällä. Gebhard huomasi, että monissa kodeissa telinettä ei käytetty, vaan astiat kuivattiin käsin ja siirrettiin välittömästi kaappiin. Gebhardin oivallus oli sijoittaa kuivaustelineet kaappiin tiskipöydän yläpuolelle, jossa astiat saivat rauhassa valua kuiviksi. Näin voitiin vältää yksi kodinhoidon työvaihe. Gebhardin laskelmien mukaan ennen pesukoneiden käyttöönottoa perheenemäntä käytti tiskaamiseen ja astioiden kuivaamiseen lähes 30 000 tuntia elämästään.[2]
Enso-Gutzeit aloitti astiankuivauskaapin valmistamisen 1948. 1954 telineitä alettiin valmistaa muovipäällystetystä teräslangasta puhtaanapidon helpottamiseksi. Telineiden ja kaappien mitat standardoitiin vuonna 1982.
