Samettikardinaali
| Samettikardinaali | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Cyanocompsa brissonii (Lichtenstein, 1823) |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Samettikardinaali (Cyanocompsa brissonii) on Etelä-Amerikassa elävä kardinaaleihin kuuluva varpuslintu. Toisinaan laji luetaan kuuluvaksi loistokardinaalien sukuun (Passerina).
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Samettikardinaali on noin 15 cm pitkä vahvanokkainen lintu. Koiras on väritykseltään sininen. Pään ja olkapäiden sininen väri on hieman vaaleampi kuin muun ruumiin väritys [2]. Koiras muistuttaa hyvin paljon hohtokardinaalikoirasta (Cyanocompsa cyanoides), mutta on tätä hieman pienikokoisempi. [3] Naaras on selästään kaakaonruskea ja vatsastaan vaaleamman ruskea. [2] Alalajit eroavat toisistaan muun muassa värien kirkkaudessa ja hyöhenpeitteen kyvyssä heijastaa ultraviolettisäteilyä. [4]
Elinympäristö [muokkaa]
Samettikardinaalia tavataan kolmella erillisellä alueella. Lounais-Kolumbiasta, Pohjois-Venezuelasta ja vyöhykkeeltä, joka ulottuu Itä-Brasiliasta Bolivian ja Paraguayn kautta keskiseen Argentiinaan. [2] Lajia tavataan 300–1 600 metrin korkeudelta pensaikoista [3] ja metsien reunoilta [5]. Alalajeista C. b. sterea elää metsissä [4].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Cyanocompsa brissonii IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Arthur Grosset: Ultramarine Grosbeak (Passerina brissonii) Viitattu 9.1.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A Guide to the Birds of Colombia, s. 643. Princeton University Press, 1986. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Ana S. Barreira, Dario A. Lijtmaer, Stephen C. Lougheed & Pablo L. Tubaro: Subspecific and temporal varioation in the structurally based coloration of the ultramarine grosbeak (PDF) The Condor 109:187-192. Queen´s University. Viitattu 9.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Juha Honkala: Brasilian lintuja Viitattu 9.1.2009.