Ryūkyūlaiset
Wikipedia
Ryūkyūlaiset (okinawaksi ウチナンチュ, uchinanchu; jap. 琉球民族, Ryūkyū minzoku) ovat Japanissa Ryūkyū-saarilla Taiwanin ja Kyūshūn välissä elävä etninen ryhmä. Ryūkyūlaiset puhuvat (japanin lisäksi) japanilaisiin kieliin kuuluvia ryūkyū-kieliä, joista suurin on okinawan kieli noin miljoonalla puhujalla.[1] Ryūkyūlaisten kulttuuri on lähellä Japanin kulttuuria, mutta Kiinan kulttuuri on vaikuttanut siihen historiallisesti enemmän ja ryūkyūlaisilla on japanilaisista erilliset poliittiset ja uskonnolliset perinteet.
Saarilla sijainnut Ryūkyū-kuningaskunta oli pitkälti itsenäinen 1600-luvulle saakka, jolloin se joutui Satsuman hanin alaisuuteen. Näennäisen itsenäisyyden kuningaskunta säilytti vuoteen 1879, jolloin Japani liitti sen itseensä. Liitosta seurasi vuosikymmeniä kestänyt ryūkyūlaisen kulttuurin, uskonnon, kielen ja identiteetin sorto ja assimilaatio japanilaisiin. Manner-Japanissa ryūkyūlaisten asema oli verrattavissa burakuihin tai Japanin korealaisiin. Ryūkyū-saaret kärsivät erityisen pahoin toisessa maailmansodassa, jonka lopussa saarilla käytiin Tyynenmeren sodan viimeiset merkittävät taistelut. Sodan jälkeen saaret jäivät Yhdysvaltojen hallintaan 1970-luvulle saakka ja niille perustettiin suuria Yhdysvaltain armeijan tukikohtia. Tukikohdat ja niiden aiheuttamat ongelmat ovat nykyäänkin merkittävä kysymys saarten politiikassa.[2]
Merkittävä määrä ryūkyūlaisia on muuttanut ulkomaille, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan.
