Ruth Davidson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruth Davidson
Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen jäsen
20. heinäkuuta 2021–
Skotlannin konservatiivipuolueen puheenjohtaja
4. marraskuuta 2011 – 29. elokuuta 2019
Edeltäjä Annabel Goldie
Seuraaja Jackson Carlaw
Skotlannin parlamentin jäsen
Glasgow (2011–2016)
Edinburgh Central (2016–2021)
5. toukokuuta 2011 – 5. toukokuuta 2021
Henkilötiedot
Syntynyt10. marraskuuta 1978 (ikä 45)
Edinburgh, Skotlanti
Kansalaisuus britti (skotti)
Puoliso Jen Wilson
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Aiheesta muualla
www.ruthdavidson.co.uk

Ruth Elizabeth Davidson (s. 10. marraskuuta 1978) on skotlantilainen konservatiivipuolueen poliitikko, joka on toiminut Skotlannin konservatiivipuolueen puheenjohtajana vuosina 2011–2019, Skotlannin parlamentin jäsenenä vuosina 2011–2021 ja Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen jäsenenä vuodesta 2021 lähtien.

Davidson syntyi Edinburghissa[1] ja kasvoi Selkirkissä ja Lundin Linksissä Fifessä.[2] Hän opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta Edinburghin yliopistossa,[3] minkä jälkeen hän työskenteli Glenrothes Gazette -lehdessä toimittajaharjoittelijana. Hän työskenteli sittemmin kahdella radiokanavalla sekä vuosina 2002–2009 BBC Scotlandilla radiotoimittajan, tuottajana, toimittajana ja reportterina. Vuonna 2009 hän aloitti kansainvälisen kehityksen opinnot Glasgow’n yliopistossa.[4]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davidson liittyi konservatiivipuolueeseen vuonna 2009 ja oli samana vuonna ehdolla Glasgow North Eastin vaalipiirin täytevaalissa, jossa hän sijoittui kolmanneksi 5,2 prosentilla äänistä. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa hän pyrki ehdokkaaksi Englannin Worcestershiressä sijaitsevaan Bromsgroven vaalipiiriin, mutta ehdokkaaksi valittiin Sajid Javid. Hän oli kuitenkin ehdolla uudestaan Glasgow North Eastissä, jossa hän sijoittui taas kolmanneksi 5,3 prosentilla äänistä.

Vuoden 2011 Skotlannin parlamenttivaaleissa Davidson oli ehdolla Glasgow Kelvinin vaalipiirissä sekä Glasgow’n listavaalipiirissä. Hänet oli alun perin sijoitettu Glasgow’n konservatiivien listalle toiseksi liikemies Malcolm Macaskillin perään, mutta Macaskill poistettiin listalta käytyä ilmi, että hän oli jättänyt kertomatta puolueelle asioita urastaan. Näin ollen Davidson siirtyi listan kärkeen, ja pääsi ainoana konservatiivina parlamenttiin Glasgow’n listavaalissa. Glasgow Kelvinin vaalipiirissä hän jäi neljänneksi.[5]

Puheenjohtajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annabel Goldien erottua Skotlannin konservatiivipuolueen puheenjohtajuudesta toukokuussa 2011 Davidson asettui ehdolle puheenjohtajakisaan.[6] Hän vastusti erityisesti toisen puheenjohtajaehdokkaan Murdo Fraserin aikeita irrottaa Skotlannin konservatiivipuolue valtakunnallisesta puolueesta ja muodostaa siitä uusi skotlantilainen keskustaoikeistolainen puolue.[7]

Davidson voitti puheenjohtajavaalin marraskuussa 2011 saatuaan 5676 äänestä ensimmäisellä kierroksella 2278 ja toisella 2983 voittaen 2417 ääntä saaneen Fraserin.[8]

Alex Salmondin erottua Skotlannin pääministerin virasta vuonna 2014 Davidson asettui pääministeriehdokkaaksi Skotlannin kansallispuolueen Nicola Sturgeonia vastaan. Sturgeon voitti pääministerivaalin 66 äänellä Davidsonin 15 ääntä vastaan SNP:n absoluuttisen enemmistön turvin.[9]

Vuoden 2016 Skotlannin parlamenttivaaleissa konservatiivipuolue kaksinkertaisti paikkamääränsä 15:stä 31:een ja nousi työväenpuolueen ohi toiseksi suurimmaksi puolueeksi.[10] Davidson itse oli tällä kertaa ehdolla Edinburgh Centralin vaalipiirissä, jonka hän voitti 30,4 prosentilla äänistä. Samana vuonna pääministeri David Cameronin eroamisen johdosta pidetyssä konservatiivipuolueen puheenjohtajavaalissa Davidson tuki Theresa Maytä.[11]

Vuoden 2017 Skotlannin paikallisvaaleissa konservatiivipuolue sai 25,3 prosenttia äänistä, 12 prosenttiyksikköä enemmän vuoteen 2012 verrattuna, ja yli kaksinkertaisi paikkamääränsä paikallishallintopiirien valtuustoissa 112:sta 276:een. Konservatiivipuolueen ehdokkaat voittivat yllättäen joillakin työväenluokkaisilla alueilla.[12] Saman vuoden parlamenttivaaleissa konservatiivipuolue voitti Skotlannissa 13 vaalipiirissä, mikä oli puolueen paras tulos sitten vuoden 1983. Skotlannin konservatiivipuolueen menestyksen katsottiin laajalti olleen Davidsonin ansiota.[13]

Davidson erosi Skotlannin konservatiivipuolueen puheenjohtajan virasta elokuussa 2019.[14]

Puheenjohtajuuden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2019 Davidson alkoi työskennellä PR-henkilönä Tulchan Communications -lobbariyrityksessä ollessaan edelleen Skotlannin parlamentin jäsen. Työstä aiheutunut eturistiriita herätti keskustelua, kuten myös hänen saamansa palkka – 50 000 puntaa 25 päivän työstä Skotlannin parlamentin jäsenyydestä saatavan 63 000 punnan vuosipalkan lisäki.[15][16] Hän irtisanoutui yrityksestä viikkoa myöhemmin.[17]

Vuoden 2019 parlamenttivaalien alla Davidson sanoi uivansa alasti Loch Nessissä, jos Skotlannin kansallispuolue voittaisi 50 vaalipiirissä; SNP sai vaaleissa lopulta 48 kansanedustajaa.[18]

Heinäkuussa 2020 Skotlannin konservatiivipuolueen kannatuksen pudottua mielipidekyselyissä puheenjohtaja Jackson Carlaw erosi, ja Davidson tuki Douglas Rossia hänen seuraajakseen.[19] Ross valittiin elokuussa puheenjohtajaksi ilman vastaehdokkaita.[20]

Heinäkuussa 2020 kuussa ilmoitettiin, että Davidsonille myönnettäisiin paronittaren arvo ja sen myötä paikka Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneessa.[21] Davidson toimi Skotlannin konservatiivipuolueen parlamenttiryhmän puheenjohtajana vuoden 2021 parlamenttivaaleihin asti, ja heinäkuussa 2021 hänet aateloitiin Lundin Linksin paronitar Davidsoniksi.[22]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Davidson esiintyi konservatiivipuolueen televisiomainoksessa naisystävänsä Jen Wilsonin kanssa.[23] Davidson ja Wilson menivät kihloihin vuonna 2016.[24] Vuonna 2018 Davidson ilmoitti tulleensa raskaaksi koeputkihedelmöityksellä ja synnytti saman vuoden lokakuussa Edinburghissa pojan.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Scots Conservative leader Ruth Davidson to contest Lothians seat STV News. 6. elokuuta 2015. Arkistoitu 16.8.2015. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  2. ↑ Interview: Ruth Davidson, politician The Scotsman. 24. tammikuuta 2012. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  3. ↑ Mandy Rhodes: Tartan tory: The Ruth Davidson interview Holyrood. 14. marraskuuta 2011. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  4. ↑ Ruth Davidson The Telegraph. 2010. Arkistoitu 9.5.2011. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  5. ↑ Wounds from Scottish Tory battle will not heal quickly The Scotsman. 24. lokakuuta 2011. Arkistoitu 25.10.2011. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  6. ↑ Gay MSP in running to lead Scots Tories The Herald. 3. heinäkuuta 2011. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  7. ↑ Severin Carrell: Scottish Tory leadership candidate rejects call for greater economic powers The Guardian. 8. syyskuuta 2011. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  8. ↑ Ruth Davidson elected new Scottish Conservative leader BBC News. 4. marraskuuta 2011. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  9. ↑ Nicola Sturgeon is elected first minister of Scotland BBC News. 19. marraskuuta 2014. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  10. ↑ Scottish Conservatives to be second largest party at Holyrood BBC News. 6. toukokuuta 2016. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  11. ↑ Ruth Davidson backs Theresa May to become next prime minister The Herald. 8. heinäkuuta 2016. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  12. ↑ Severin Carrell: Sturgeon hails ‘victory’ despite SNP failure to win overall majorities The Guardian. 5. toukokuuta 2017. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  13. ↑ General election 2017: SNP lose a third of seats amid Tory surge BBC News. 9. kesäkuuta 2017. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  14. ↑ Libby Brooks: Ruth Davidson quits as Scottish Tory leader citing Brexit and family The Guardian. 29. elokuuta 2019. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  15. ↑ Martin Williams: 'Conflict of interest' row over Ruth Davidson's PR role The Herald. 24. lokakuuta 2019. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  16. ↑ Ruth Davidson urges MSPs to refer her to standards commissioner BBC News. 26. lokakuuta 2019. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  17. ↑ Anna Menin: Ruth Davidson says she won’t take lobbying role at Tulchan Communications City A.M.. 29. lokakuuta 2019. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  18. ↑ Ruth Davidson narrowly avoids skinny dipping in Loch Ness The Scotsman. 13. joulukuuta 2019. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  19. ↑ Kieran Andrews: Ruth Davidson returns as top Tories oust Jackson Carlaw The Times. 31. heinäkuuta 2020. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  20. ↑ Douglas Ross confirmed as Scottish Conservative leader BBC News. 5. elokuuta 2020. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  21. ↑ From Evgeny Lebedev to Philip Hammond – the 36 new peers The Spectator. 31. heinäkuuta 2020. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  22. ↑ Crown Office The London Gazette. 20. heinäkuuta 2020. Lontoo. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  23. ↑ Simon Johnson, Auslan Cramb: Scottish Tory leader features gay partner in election broadcast The Times. 18. helmikuuta 2015. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  24. ↑ Scottish Tory Leader Davidson Gets Engaged Sky News. 23. toukokuuta 2016. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  25. ↑ Ruth Davidson gives birth to baby boy BBC News. 26. lokakuuta 2018. Viitattu 8. tammikuuta 2022. (englanniksi)
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruth_Davidson&oldid=22334576”