Rudolf (Ranska)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rudolf I (k. 15. tammikuuta 936) oli Burgundin herttua (921923), frankkien kuningas (923936) ja viimeinen Kapetinkien dynastian esivaiheeseen eli Robertien dynastiaan kuulunut hallitsija.

Rudolf I, frankkien kuningas

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burgundi on perinteisesti ollut sekä frankkien että myös Ranskan keskeisiä maakuntia ja sen herttuat tai kuninkaat ovat olleet vahvoja vallankäyttäjiä. Vuonna 921 Rudolf seurasi isäänsä Rikhard Oikeamielistä Burgundin herttuana. Hänen asemansa valtakunnassa oli erinomaisen vahva, sillä hän oli naimisissa Emme de Francen kanssa, joka oli Hugues Suuren sisar ja frankkien kuninkaan Robert I:n tytär.

Nousu valtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert I:n kuoltua Soissonsin taistelussa frankkiaateliset valitsivat Rudolfin kuninkaaksi. On todennäköistä, että hänen lankonsa Hugues Suuri ei ollut kiinnostunut jättämään hallitsemiaan alueita ja käytti siksi vaikutusvaltaansa valtakunnan herroihin kruunun pysymiseksi perheen sisällä. Poikkeuksellisesti Rudolf voideltiin ja kruunattiin frankkien kuninkaaksi Soissonsissa 13. heinäkuuta 923.

Yhdessä vaimonsa Emmen sukulaisen Vermandoisin Herbert II:n kanssa hän pani viralta karolinkihallitsija Kaarle Yksinkertaisen, joka kuoli vankeudessa vuonna 929. Tämän jälkeen hänen oli pidettävä aisoissa vanha avustajansa Herbert II, joka pyrki voimakkaasti saamaan lisää valtaa itselleen. Siksi Herbert II pyysi apua Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan saksilaiseen sukuun kuuluneelta hallitsijalta Henrik I Linnustajalta ja Burgundien kuninkaalta Rudolf II:lta.

Vallassaolo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valta on usein vaikea saavuttaa, mutta melkein aina se on myös vaikea säilyttää. Rudolf joutui taistelemaan unkarilaisia vastaan vuonna 926 ja normanneja vastaan vuonna 930, vaikka hänellä oli tukenaan vuonna 911 tehty Sait-Clair-sur-Epten-sopimus, jolla viikinkipäällikkö Rollosta tehtiin Normandian herttua vastineeksi viikinkien hävitysretkien lopettamisesta frankkien alueille.

Myös Rudolfin hallitsijaksi valinneiden ns. läänitysruhtinaiden kanssa oli vaikeuksia, eritoten Akvitanian ja Katalonian herttuoiden kanssa, tosin heidän suhteensa Rudolf pystyi palauttamaan valtansa. Hän menetti kuitenkin hallinnastaan koko Provencen. Ruhtinaista oli tullut entistä itsenäisempiä, he olivat mm. ryhtyneet lyömään omaa rahaansa vastoin kuninkaallista yksinoikeutta. Lopulta Rudolfin oli liittouduttava lankonsa Hugues Suuren kanssa entistä tukijaansa Vermandoisin Herbert II vastaan.

Rudolfin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmentoista vaikean ja tuskaisan hallitusvuoden jälkeen Rudolf kuoli Auxerressä 15. tammikuuta 936. Hänellä ei ollut jälkeläisiä, joille vallan olisi voinut siirtää. Burgundin herttuakunta meni siten hänen veljelleen Hugues Mustalle. Useiden historioitsijoiden mielestä kuninkuus oli niin aliarvostettua, ettei se kiinnostanut ketään vakavasti otettavaa ehdokasta.

Hugues Suuri, Rudolfin vaimon veli ja edellisen kuninkaan Robert I poika kutsui kuitenkin Englannista Kaarle Yksinkertaisen pojan Ludvigin vapautuneen valtaistuimen haltijaksi. Tällä tempullaan Hugues Suuri esti Vermandoisin Herbert II:n pääsyn kuninkaaksi, sillä tämä oli Lothringenin herttuan ja Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsijan Henrik I:n kanssa valloittanut takaisin läänitysmaat, joihin oikeudet häneltä kruunu oli aikaisemmin peruuttanut.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leblanc-Ginet, Henri: Les Rois de France (1997).
  • Settipani, Christian: La préhistoire des Capétiens (1993).
  • Tableau Généalogique des Rois de France (1975).
  • Wenzler, Claude: Généalogie des Rois de France (1994).