Soissonsin taistelu (923)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Soissonsin taistelu
Osa Frankkiylimysten kapinaa kuningas Kaarle III Yksinkertaista vastaan
Päivämäärä:

15. kesäkuuta 923

Paikka:

Soissons, Ranska

Casus belli:

Kaarle III hyökkäsi kruununtavoittelija Robert I:n joukkoja vastaan

Lopputulos:

Kaarle III Yksinkertaisen tappio

Vaikutukset:

Kruununtavoittelija Robert I kuoli taistelussa
Kaarle III Yksinkertainen joutui pakenemaan
Uudeksi kuninkaaksi nousi Burgundin herttua Rudolf

Soissonsin taistelu oli Ranskan kuninkuudesta käytyyn sotaan liittynyt taistelu, joka käytiin 15. kesäkuuta 923.

Frankkien kuninkaan Odon kuoltua vuonna 898 Kaarle III Yksinkertainen kruunattiin hänen seuraajakseen. Vuoteen 921 mennessä Kaarlen ja ranskalaisylimysten sekä papiston välit olivat tulehtuneet. Kaarle oli liittänyt Lothringenin kuningaskuntaansa 911 ja ottanut tuolloin neuvonantajakseen Haganon, paikallisen aatelisen. Haganolla nähtiin olevan liikaa vaikutusvaltaa ja lisäksi Kaarlen koettiin suosivan Lothringenia.[1] Joukko vaikutusvaltaisimpia länsifrankkiylimyksiä nousi kapinaan Kaarle III:a vastaan seuraavana vuonna. Odon nuorempi veli Robert I liittyi kapinaan ja johti armeijan kuningasta vastaan. Kaarle pakeni Lothringeniin, ja kapinalliset kruunasivat Robertin kuninkaaksi kesäkuussa 922.[2]

Ollessaan maanpaossa Kaarle ei jäänyt kuitenkaan toimettomaksi, vaan kokosi Saksan kuninkaan Henrik I Linnustajan tukemana suuren armeijan. Keväällä 923 hän marssi joukkoineen takaisin.[3]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruununtavoittelija Robertin joukot olivat leiriytyneet Soissonsiin. Kaarle marssitti joukkonsa sinne ja hyökkäsi sunnuntaina 15. kesäkuuta 923. Käydyn taistelun kerrotaan olleen suuri. Tarinan mukaan Kaarle ja Robert kävivät taistelun aikana oman kaksintaistelun, joka päättyi Kaarlen voittoon ja Robertin kuolemaan. Todennäköisesti Robertin tappoivat kuitenkin tavalliset sotilaat. Laillinen kuningas oli saavuttanut etulyöntiaseman, mutta Robertin poika Hugues Suuri onnistui kokoamaan rivit ja kääntämään taistelun kapinallisten voitoksi.[4] Kaarle joutui pakenemaan henkensä kaupalla, sillä Hugues Suuri, Robertin miehet ja häntä kannattaneet ylimykset pyrkivät sinnikkäästi surmaamaan Kaarlen. Kaarle pakeni aina Belgiaan saakka.[2][5]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pako edelsi kuninkaan lopullista suistumista vallasta. Kaarlen palatessa Belgiasta Vermandoisin herttua Herbert II houkutteli tämän vieraaksi linnaansa Saint-Quentiniin, joka sijaitsi Sommen varrella. Herbert oli yksi Kaarlea vastaan kapinoineista ylimyksistä, mutta nyt hän vannoi kuninkaan olevan turvassa. Kaarle luotti Herbertiin, mikä oli virhe, sillä tämä pidätti kuninkaan ja sulki hänet vankilaan loppuiäkseen.[2]

Heinäkuussa 923 Robert I:n vävypoika, Burgundin herttua Rudolf kruunattiin kuninkaaksi. Rudolf pani pian vankilassa olleen Kaarlen viralta.[2]

Saksan kuninkaan Henrik I Linnustajan tuki Kaarlelle ei ollut ollut pyyteetön. Henrik oli laskelmoinut kruunusta käydyn sodan heikentävän frankkeja. Hän onnistui valtaamaan Lothringenin takaisin Saksalle vuonna 925.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jana K. Schulman: The rise of the medieval world, 500-1300. Greenwood Publishing Group, 2002. ISBN 0313308179. s.99
  2. a b c d Eleanor Shipley Duckett: Death and Life in the Tenth Century. University of Michigan Press, 1988. ISBN 0472061720. s.44-49
  3. a b Timothy Reuter, Rosamond McKitterick, Paul Fouracre, David Abulafia, David E Luscombe, Jonathan Simon Christopher Riley-Smith, Christopher T Allmand, Michael Jones: The New Cambridge Medieval History. Cambridge University Press, 1999. ISBN 0521364477. s. 314
  4. William W. Kibler, Grover A. Zinn: Medieval France: An Encyclopedia. Routledge, 1995. ISBN 0824044444. s.463
  5. Ordericus Vitalis, Thomas Forester, Guizot (François), Léopold Delisle: The Ecclesiastical History of England and Normandy. H.G. Bohn, 1854. s. 336