Rover 75 (P4)
Rover 75 on vuosina 1949–1959 valmistettu keskikokoinen neliovinen henkilöauto. Sen korin erikoisuuksia ovat kolmas lamppu keskellä jäähdyttimen säleikköä sekä takaovien saranointi takaa (ns. kaappariovet). Rover 75 esiteltiin yleisölle syyskuun 23. päivänä 1949. Tuotannon alkaessa 75 oli Roverin ainoa henkilöautomalli. Vuosina 1949–1954 Rover 75 -mallia valmistettiin 33 267 kappaletta[1] ja vuosina 1955–1959 vielä 9 974 kappaletta.lähde?
Myöhemmät P4-versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korimallin tehdasnimenä oli P4 ja mallinumero 75 tarkoitti hevosvoimien määrää. Samaan malliperheeseen tuotiin vuonna 1954 mallit Rover 60 ja Rover 90. Edellisessä oli 75-mallin kuusisylinterisen moottorin sijasta nelisylinterinen ja jälkimmäisessä 75-mallia tehokkaampi kuusisylinterinen moottori. Vuonna 1956 tuotiin markkinoille Rover 105, vuonna 1959 nelisylinterinen Rover 80 ja kuusisylinterinen Rover 100, joka korvasi mallit 90 ja 105. P4-malliperheen viimeiset lanseeraukset olivat vuoden 1963 kuusisylinteriset 2,6 litran Rover 95 ja Rover 110. Näissäkin mallinumero tarkoittaa hevosvoimia, mutta autot kehittyivät vuosien myötä muiltakin ominaisuuksiltaan kuin moottoriteholtaan.[2]
Tuonti Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rover 75:n maahantuonti Suomeen alkoi vuoden 1948 Iso-Britannian teollisuusnäyttelyn johdosta, maahantuojaksi ryhtyi Suomen Autoteollisuus Oy. Rover 75 maksoi Suomessa vuonna 1953 noin 800 000 markkaa[3], edellisenä vuonna 1952 670 000 markkaa[1]. Tekniikan Maailma -lehden koeajossa Rover 75 sai varsin myönteisen arvion, mutta autolla vuoden ajan ajanut, jutun kirjoittanut RT kuitenkin moitti auton Suomessa tapahtunutta huoltoa hutiloiduksi ja osin huolimattomaksi.[3]
Rover 75 -autoja tuotiin Suomeen vuonna 1952 erikoisen paljon, 801 kappaletta. Tämä oli lähes 14 % vuoden 1952 P4-mallien koko tuotannosta (5 768 kappaletta). Syynä oli olympiavuodeksi 1952 länsiautoille myönnetyt runsaat tuontiluvat: GM, Ford ja Rover saivat kukin Suomen hallitukselta luvan tuhannen auton tuontiin. Vuosina 1949–1951 tuontilupia oli myönnetty vain 250 Roverille; luvussa ovat mukana myös Land Rover -maastoautot.[4]
Kori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rover 75:n sisustus oli aikalaisarvion mukaan ylellinen. Istuinten verhoilu oli Connolly-nahkaa, muu verhoilu plyysiä. Sekä edessä että takana on keskikyynärtuki, lisäksi takana on alaslaskettavat sivukyynärnojat. Melutaso on alhainen. Suomessa Rover 75 rekisteröitiin viidelle, mutta valmistusmaassa Britanniassa kuudelle. Tavarasäiliö on tilava ja avattaessa syttyy valo. Autossa on myös peruutusvalo. Konepelti ja bensiiniaukon kansi ovat sisältä avattavia ja lukittavia.[3]
Moottori ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Automallin moottori on nelitahtinen, kuusisylinterinen rivimoottori. Iskutilavuus on 2 103 cm³. Suurin teho 56 kW eli 76 hv. Puristussuhde on 7,25 [3], vuosimallissa 1950 7,5:1 [4]. Suurin vääntömomentti on 150 Nm/ 2500 r/min[1].
TM 10/1953 luonnehti moottoria seuraavasti: yhdistetty kansi- ja sivuventtiilikone, pitkän kehityksen tuote[3]. Moottorin erikoisuus on F-tyyppinen venttiilikansi. Imuventtiili on sylinterikannessa palotilan yläpuolella ja pakoventtiili sylinterilohkossa alaspäin viistoon. Englanniksi rakennetta kutsutaan ilmauksella inlet over exhaust, lyhennettynä IOE. Ominaisuuksiensa puolesta IOE-moottori on hyvä: moottori on hiljainen, käynti tasainen, pyörteisyys hyvä ja oktaaniluku alhainen. Myös vääntömomentti on tasainen ja huollontarve vähäinen. Nykyään tätä moottorirakennetta ei kuitenkaan käytetä sen kalleuden, painavuuden ja ison koon vuoksi.[4]
Neliportainen vaihteisto on vuosimallista 1952 alkaen täysin synkronoitu[3], mikä ei ollut tavallista 1950-luvun autoissa. Aiemmissa vuosimalleissa (1950) ykkönen on synkronoimaton[4]. Vaihteiston erikoisuus on vapaakytkin, joka oli tavallinen kaksitahtimoottoreiden yhteydessä, mutta nelitahtimoottoreissa harvinainen.
Aikansa autoille tyypillisesti ohjaustehostinta ei Rover 75:ssä ole, ja tehostamaton ohjaus on varsin raskas.
Takajousitus on perinteinen, pitkittäiset lehtijouset lisättynä Panhard-tangolla.[1]
Rover 75:n bensiininkulutus on noin 11 litraa 100 kilometrillä, hyvissä olosuhteissa pääsee 9 litraan. Rover 75 kiihtyy 0-96 km/h 22 sekunnissa[1]. Huippunopeus on 140 km/h. Tekniikan Maailma luonnehti Roveria hillityksi ja rauhallisen näköiseksi englantilaiseksi laatuautoksi.[3]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samanniminen 75-malli on myös vuosina 1998–2005 valmistettu Rover.
Mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pituus | 458 cm |
| Leveys | 167 cm |
| Korkeus | 161 cm |
| Akseliväli | 282 cm |
| Raideleveys (edessä / takana) | 132 cm / 131 cm |
| Omapaino | 1 490 kg |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rover 75 (P4) Wikimedia Commonsissa
