Reima Nikkinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reima Nikkinen Vanhan ylioppilastalon lavalla vuonna 1971.

Reima Vesa Aleksanteri Nikkinen (16. elokuuta 1944 Helsinki10. syyskuuta 2018 Helsinki[1]) oli suomalainen flamencotanssija ja romaniaktivisti.[2] Hän oli flamencotanssin uranuurtaja Suomessa, tanssi flamencoa, teki koreografioita ja myös opetti.

Nikkinen opiskeli tanssia muun muassa Airi Säilän balettikoulussa ja Into Lätin johdolla.[2] Hän opiskeli myös Espanjassa 1960-luvulla ja Suomen kansallisoopperan baletissa.[3] Vuonna 1986 Nikkinen hyväksyttiin Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäseneksi. Aktiivisen esiintymisen hän lopetti 2000-luvun taitteessa, mutta hän jatkoi tanssin parissa koreografina. Vuonna 2006 Nikkiselle myönnettiin taiteilijaeläke, ja vuonna 2008 hänet nimettiin Suomen Flamencoyhdistyksen kunniajäseneksi.[2]

Tanssin lisäksi Nikkinen opiskeli kuvataidetta Vapaassa taidekoulussa ja piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä helsinkiläisessä Galleria Pinxissä vuonna 1968.[2] Hän myös käsikirjoitti televisiosarjoja.[4] Vuonna 1971 Nikkinen osallistui Mustalaiskulttuurin keskuksen ja sen yhteydessä toimivan Mustalaisteatterin perustamiseen. Niiden toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.[2]

Vuonna 1967 Nikkinen oli perustamassa Suomen mustalaisyhdistystä. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1969–1975. Vuosina 1987–1992 Nikkinen oli mukana Mustalaisasiain neuvottelukunnassa.[2]

Reima Nikkisen isä on Ferdinand Nikkinen.[2]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kultaiset korvarenkaat: Mustalaisten kulttuuri ja käsityöt. Otava 1986.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reima Nikkinen 1944–2018 Helsingin Sanomat. 17.10.2018. Viitattu 17.10.2018.
  2. a b c d e f g Rekola, Tuula: Nikkinen, Reima (1944–2018). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 22.11.2014.
  3. Matilainen, Ville: Flamencon filosofiaa ja tunnetta Yle Elävä arkisto. 18.9.2014. Viitattu 22.11.2014.
  4. TV-arkiston romanit 20.9.2011. Yle. Viitattu 22.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]