Ranskankohokki
| Ranskankohokki | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Ranskankohokin valkoisia kukkia. | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Silene gallica L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Ranskankohokki Wikispeciesissä |
Ranskankohokki (Silene gallica, syn. S. anglica) on Etelä- ja Keski-Euroopasta kotoisin oleva kohokkikasvi.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko[muokkaa]
Yksivuotinen ranskankohokki kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Kasvi on pysty ja sen varret vaihtelevat haarattomista monihaaraisiin. Koko kasvi on karvainen, yläosasta nystykarvainen ja tahmea. Lehdet ovat varressa vastakkain. Kukinto on harvakukkainen, terttumainen ja toispuolinen. Lyhytperäisten kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on ulkoverhiötön, lieriömäinen, karvainen ja enintään senttimetrin pituinen. Terälehdet ovat 10–12 mm pitkiä ja väriltään valkoisia tai punertavia, joskus myös punaläikkäisiä. Terälehtien lavat ovat ehyitä tai lanttokärkisiä. Suomessa ranskankohokki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on 6–9 mm pitkä kota.[1][2]
Levinneisyys[muokkaa]
Ranskankohokki on alun perin kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopasta.[3] Laji on levinnyt tulokkaana muun muassa Etelä-Norjaan ja -Ruotsiin.[2] Suomessa ranskankohokkia on tavattu maan etelä- ja keskiosista, lähinnä sisämaasta.[3][4]
Elinympäristö[muokkaa]
Ranskankohokki on Suomessa satunnainen uustulokas, jota on tavattu lastauspaikoilla, myllyillä ja kylvönurmikoilta.[3]
Lähteet[muokkaa]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 118, 122.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 152.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 122.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Ranskankohokin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.9.2012.
