Martta (Raamattu)
Martta (Pyhä Martta) on Raamatun henkilö, Betanian Marian ja Lasaruksen sisar. Hänestä kerrotaan Luukkaan evankeliumin 10. luvussa[1] sekä Johanneksen evankeliumin 11. ja 12. luvuissa.[2][3]
Martta Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuden testamentin mukaan Martta oli Marian ja Lasaruksen sisar, joka asui pienessä Betanian kaupungissa lähellä Jerusalemia.[4] Heidät kuvataan Jeesuksen läheisinä ystävinä, joiden luona Jeesus asui saavuttuaan Jerusalemiin.
Luukkaan evankeliumin mukaan Martta huolehti moninaisista kotitaloustöistä samaan aikaan, kun hänen sisarensa Maria kuunteli Jeesuksen puhetta. Martta pyysi Jeesusta kehottamaan Mariaa auttamaan,[1] mutta Jeesuksen mielestä Martta suorastaan hätäili turhaan, sillä Jeesus oli tullut taloon ennen kaikkea opettamaan eikä aterioimaan. Sen sijaan Maria oli valinnut ”hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois”.[1]
Johanneksen evankeliumissa Martta mainitaan kertomuksessa Lasaruksen kuolleista herättämisestä.[2] Kun Lasarus oli kuollut ja ollut neljä päivää haudassa, Jeesus saapui paikalle. Hänelle Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, mihin Martta vastasi: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” Lisäksi hän ilmaisi uskovansa, että Jeesus oli Kristus, Jumalan poika, joka oli tuleva maailmaan.[2] Myöhemmin, kuusi päivää ennen pääsiäistä, Jeesus saapui jälleen Betaniaan, jossa Martta valmisti hänelle aterian.[3]
Legendoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pako Jerusalemista laivalla ja julistustyö Galliassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiaikaisen perimätiedon mukaan Martta ja Maria pakenivat Jerusalemista sen jälkeen, kun apostoli Jaakob vanhempi oli teloitettu. Samalla laivalla olivat myös Maria, Kleofaksen vaimo, Salome ja Magdalan Maria. Läntisessä perinteessä on usein samastettu Betanian Maria ja Magdalan Maria, kun taas ortodoksinen kirkko on aina pitänyt heitä kahtena eri henkilönä.
Laivan, jolla he pakenivat, kerrotaan joutuneen tuuliajolle ja päätyneen lopulta Provencen rannikolle silloisessa Galliassa, nykyisessä Etelä-Ranskassa. Siellä he olisivat pelastautuneet maihin paikkakunnalla, joka heidän mukaansa on saanyt nimen Saintes-Maries-de-la-Mer, ”Meren pyhät Mariat”.[5] Siellä Martan sisaruksineen kerrotaan julistaneen kristinuskoa. Martta tuli tunnetuksi avuliaisuudestaan ja ystävällisyydestään.[6]
Lohikäärmeen voittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Provencelaiset legendat kertovat myös Rhônen varrella metsässä asuneesta Tarasque-nimisestä lohikäärmeestä, joka piti seutua kauhun vallassa. Niiden mukaan Martta olisi kuitenkin saanut lohikäärmeen tottelemaan tekemällä ristinmerkin, minkä jälkeen hän saattoi sitoa sen nyöreillä ja kuljettaa kaupungin torille tapettavaksi. Tästä väitetään Tarasconin kaupungin nimen johtuvan.[6] Vuonna 1187 alueelta löydettiin hänen väitetyt jäännöksensä[7].
Ortodoksinen perimätieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitä vastoin ortodoksisen perimätiedon mukaan Martta ja Maria avustivat veljeään saarnaamisessa useissa eri maissa, ja he päätyivät lopulta Kyprokselle, missä Lasaruksesta tuli Kitionin piispa.[8]
Muistopäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martan muistopäivä on läntisessä kristikunnassa 29. heinäkuuta.[7] Ortodoksisessa kirkossa Martan ja hänen sisarensa Marian muistopäivä on 4. kesäkuuta.[8]
Nimikkokohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raamatun Martan mukaan on saanut nimensä Marttaliitto.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Luuk. 10:38–42
- ↑ a b c Joh. 11:1–44
- ↑ a b Joh. 12:1–2
- ↑ Joh. 11:1
- ↑ Musta Saara Ortodoksi.net. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 26.7.2014.
- ↑ a b c Pentti Lempiäinen: ”Pyhä Martta (1. vuosisata)”, Pyhät ystäväni. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22015-2.
- ↑ a b David Hugh Farmer: ”Martha”, The Oxford Dictionary of Saints, s. 265. Oxford: Carendon Press, 2007. ISBN 0-19-689120-3.
- ↑ a b Martta ja Maria Mirhantuojanaiset Ortodoksi.net. Viitattu 29.7.2014.