Martta (Raamattu)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jeesus Marian ja Martan talossa, Harold Coppingin maalaus. Martta vasemmalla, Maria etualalla.

Martta (Pyhä Martta) on Raamatun henkilö, Betanian Marian ja Lasaruksen sisar. Hänestä kerrotaan Luukkaan evankeliumin 10. luvussa[1] sekä Johanneksen evankeliumin 11. ja 12. luvussa.[2][3]

Martta Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden testamentin mukaan Martta oli Marian ja Lasaruksen sisar, joka asui pienessä Betanian kaupungissa lähellä Jerusalemia.[4] Heidät kuvataan Jeesuksen läheisinä ystävinä, joiden luona Jeesus asui saavuttuaan Jerusalemiin.

Luukkaan evankeliumin mukaan Martta huolehti moninaisista koti­talous­töistä samaan aikaan, kun hänen sisarensa Maria kuunteli Jeesuksen puhetta. Martta pyysi Jeesusta kehottamaan Mariaa auttamaan,[1] mutta Jeesuksen mielestä Martta suorastaan hätäili turhaan, sillä Jeesus oli tullut taloon ennen kaikkea opettamaan eikä aterioimaan. Sen sijaan Maria oli valinnut "hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."[1]

Johannesksen evankeliumissa Martta mainitaan kertomuksessa Lasaruksen kuollesta herättämisestä.[2] Kun Lasarus oli kuollut ja ollut neljä päivää haudassa, Jeesus saapui paikalle. Hänelle Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä", mihin Martta vastasi: "Minä tiedän hänen nousevan ylös­nousemuksessa viimeisenä päivänä." Lisäksi hän ilmaisi uskovansa, että Jeesus oli Kristus, Jumalan poika, joka oli tuleva maailmaan."[2] Myöhemmin, kuusi päivää ennen pääsiäistä, Jeesus saapui jälleen Betaniaan, jossa Martta valmisti hänelle aterian.[3]

Legendoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski­aikaisen perimä­tiedon mukaan Martta ja Maria pakenivat Jerusalemista sen jälkeen, kun apostoli Jaakob vanhempi oli teloitettu. Samalla laivalla olivat myös Maria, Kleofaksen vaimo, Salome ja Magdalan Maria. Läntisessä perinteessä on usein samastettu Betanian Maria ja Magdalan Maria, kun taas ortodoksinen kirkko on aina pitänyt heitä kahtena eri henkilönä.

Laivan, jolla he pakenivat kerrotaan joutuneen tuuli­ajolle ja päätyneen lopulta Provencen rannikolle silloisessa Galliassa, nykyisessä Etelä-Ranskassa. Siellä he olisivat pelastautuneet maihin paikka­kunnalla, joka heidän mukaansa on saanyt nimen Saintes-Maries-de-la-Mer, "Meren pyhät Mariat".[5] Siellä Martan sisaruksineen kerrotaan julistaneen kristinuskoa. Martta tuli tunnetuksi avuliaisuudestaan ja ystävällisyydestään.[6]

Provencelaiset legendat kertovat myös Rhônen varrella metsässä asuneesta Tarasque -nimisestä lohikäärmeestä, joka piti seutua kauhun vallassa. Niiden mukaan Martta olisi kuitenkin saanut lohi­käärmeen tottelemaan tekemällä ristin­merkin, minkä jälkeen hän saattoi sitoa sen nyöreillä ja kuljettaa kaupungin torille tapettavaksi. Tästä väitetään Tarasconin kaupungin nimen johtuvan.[6] Vuonna 1187 alueelta löydettiin hänen väitetyt jäännöksensä[7].

Sitä vastoin Ortodokisen perimä­tiedon mukaan Martta ja Maria avustivat veljeään saarnaamisessa useissa eri maissa, ja he päätyivät lopulta Kyprokseen, jossa Lasaruksesta tuli Kitionin piispa.[8]

Muistopäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martan muistopäivä on läntisessä kristi­kunnassa 29. heinäkuuta.[7]Ortodoksisessa kirkossa Martan ja hänen sisarensa Marian muisto­päivä on 4. kesäkuuta.[8]

Nimikkokohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun Martan mukaan on saanut nimensä Marttaliitto.[6]

  1. a b c Luuk. 10:38-42
  2. a b c Joh. 11:1-44
  3. a b Joh. 12:1-2
  4. Joh. 11:1
  5. Musta Saara Ortodoksi.net. Viitattu 26.7.2014.
  6. a b c Pentti Lempiäinen: ”Pyhä Martta (1. vuosisata)”, Pyhät ystäväni. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22015-2.
  7. a b David Hugh Farmer: ”Martha”, The Oxford Dictionary of Saints, s. 265. Oxford: Carendon Press, 2007. ISBN 0-19-689120-3.
  8. a b Määritä nimeke! Ortodoksi.net. Viitattu 29.7.2014.