Pyhä Laurentius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kristillistä pyhimystä. Laurentius oli myös vastapaavi.
Pyhä Laurentius keisari Valerianuksen edessä, Fra Angelicon maalaama fresko 1400-luvulta.

Pyhän Laurentius (suomeksi myös Pyhä Lauri) toimi Rooman kirkon diakonina kolmannella vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa 10. elokuuta 258.

Pyhän Laurentiuksen tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Laurentiusta piinattiin ensin ruoskilla ja asetettiin sitten halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi. Hänen kerrotaan pysyneen lujana ja tyynenä keskellä tuskiaan, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.

Laurentius oli keskiajan kuuluisimpia pyhimyksiä. Hänen mukaansa on saanut nimensä muun muassa Pohjois-Amerikan Suurten järvien laskujoki Saint Lawrence sekä Saint Lawrencen lahti, johon se laskee. Suomessakin on monta hänen mukaansa nimensä saanutta Pyhän Laurin kirkkoa, muun muassa Lohjalla, Vantaalla, Janakkalassa ja Mynämäellä. Pyhä Laurentius oli entisen Lappeen kunnan suojeluspyhimys ja oli myös kuvattuna sen vaakunassa.

Pyhän Laurentiuksen muistopäivä on katolisessa pyhimyskalenterissa hänen kuolinpäivänään, 10. elokuuta. Sama päivä on Suomessakin Laurin nimipäivä.

Pyhä Laurentius on kirjojen ja kirjastojen suojelupyhimys.[1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stranden Merja (toim), Willner-Rönnholm Margareta (toim): Kirja Boken 500. Turun Maakuntamuseo, 1988. ISBN 951-9125-66-3.
  1. Kirja 500 vuotta suomessa juhlanäyttelyn julkaisu, Turku 1988, sivu 131