Purokerttuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Purokerttuli
Loisiana water thrush Maryland.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttulit Parulidae
Suku: Purokerttulit Seiurus
Laji: motacilla
Kaksiosainen nimi
Seiurus motacilla
(Vieillot, 1809)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Purokerttuli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Purokerttuli Commonsissa

Purokerttuli (Seiurus motacilla) on Yhdysvalloissa tavattava kerttuleiden heimoon kuuluva varpuslintu.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan purokerttuli on noin 14 cm pitkä. Ulkonäöltään laji on rastasmainen. Purokerttulin selkä on väriltään ruskea, vatsa valkoinen ruskein pystyviiruin. Päässä on valkoinen silmäkulmajuova. Purokerttulin nokka on tumma ja ohut. Koivet ovat väriltään vaaleanpunaiset. Sukupuolet eivät eroa toisistaan ulkonäön perusteella.[2] Nuoret yksilöt muistuttavat aikuisia lintuja, mutta eroavat tietyiltä höyhenpuvun yksityiskohdiltaan. Purokerttuli muistuttaa rantakerttulia (Seiurus noveboracensis), mutta on tätä suurikokoisempi ja vatsastaan ja sivuiltaan valkeampi. Maassa kävellessään lintu keikuttaa jatkuvasti pyrstöään.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan pesimäaikoina Minnesotan, Mainen, Texasin ja Floridan osavaltioissa. Talveksi laji muuttaa Meksikoon, Etelä-Amerikan pohjoisosiin ja Karibialle. Purokerttulit elävät pääasiassa lehtimetsissä nopeasti virtaavien sorapohjaisten purojen lähettyvillä. Harvemmin lajia tavataan sypressejä kasvavilla suomailla. Talvehtimisalueilla lajia voidaan tavata myös puutarhoissa, jos lähistöllä on vettä.[3]

Purokerttulipopulaation kanta on vakaa, mutta huomattavasti pienempi kuin aikaisemmin. Tämä johtuu pääasiassa elinympäristön vähenemisestä.[4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraspurokerttulit aloittavat laulunsa varhain saapuessaan pesimispaikoille. Kamppailut reviireistä ja parhaista lisääntymispaikoista voivat olla rajujakin. Pesän rakentaminen aloitetaan lehtien puhkeamisen aikaan. Suosittuja pesäpaikkoja ovat kaatuneiden puiden kolot ja halkeamat. Pesä sijaitsee usein purojen läheisyydessä.[3] Pesä rakennetaan mudasta, lehdistä ja kasvinosista. Naaras munii yleensä noin viisi munaa, jotka ovat kermanvalkeita punaruskein pilkuin.[2]

Ravintonaan laji käyttää pääasiassa hyönteisiä, joita se pyydystää niin vedestä kuin ilmastakin. Lisäksi laji voi syödä nilviäisiä ja pieniä kaloja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Parkesia motacilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 16.12.2013. (englanniksi)
  2. a b Louisiana Waterthrush All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 19.1.2009. (englanniksi)
  3. a b c d Mark Johns: Louisiana Waterthrush (Seiurus motacilla) North Carolina Wesleyan College. Viitattu 19.1.2009. (englanniksi)
  4. Louisiana Waterthrush South Dakota Birds and Birding. Viitattu 19.1.2009. (englanniksi)