Puostaanoja
| Palojoki (Puostaanoja) | |
|---|---|
.JPG) Palojoen alajuoksua Palokorven sillan luona |
|
| Alkulähde | Isosorvasto, Koski Tl |
| Laskupaikka | Paimionjoki |
| Maat | Suomi |
| Pituus | n. 11,5[1] km |
| Alkulähteen korkeus | n. 95[1] m |
| Valuma-alue | 57,57[2] km² |
Puostaanoja eli Palojoki on Paimionjoen sivujoki Koskella ja Somerolla. Koko joen vanha nimi on Palojoki[3], vaikka nykyisissä kartoissa Palojoki esiintyykin vain joen yläjuoksun nimenä[4].
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki saa alkunsa Palojokena Kosken Isosorvaston kylän pohjoisosasta, virtaa tämän jälkeen ensin Palojoen ja sitten Puostaanojan nimellä Somerolla pääosin Vilukselan kylässä ja laskee Paimionjokeen Someron Vilukselan ja Pitkäjärven kylien rajalla.[4][5] Joen valuma-alue on 57,57 km², valuma-alueen järvisyys on 0 % ja pellon osuus valuma-alueesta yli 50 %.[2][6]
Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen suurin sivujoki on Ruokjoki, joka virtaa Someron Lahden, Pyölin, Sillanpään ja Pitkäjärven kylien pohjoisten takamaiden halki Someron Isoniitun ja Lehtimäen kulmakuntien alueella.[7] Ruokjoen varressa Kalahovissa oli Pitkäjärven Långsjön kartanon omistajalla Waldemar Sagulinilla (1852–1915) 1900-luvun alkupuolella kalanviljelyslaitos.[8][9]
Jokivarsien asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki virtaa pääosin eri kylien myöhään asutettujen takamaiden halki. Vanhin asutus sen varrella on joen yläjuoksulle Someron Vilukselan kylään, Kosken rajalle, Kosken ja Ypäjän välisen maantien (nykyinen yhdystie 2805) varteen vuonna 1801 perustettu Vähä-Huistin eli Palojoen uudistalo[10], jonka ympärille muodostuneessa Palojoen kulmakunnassa toimi oma koulu vuosina 1926-1966[11].
Sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen keskijuoksun Someron Vilukselassa ylittää valtatie 10 ja sen yläjuoksun Kosken Isollasorvastolla yhdystie 2805. Joen suussa joen ylittää paikallistietasoinen yhdystie Vilukselantie.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 16.9.2010.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54–55. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Alanen, Timo: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika, s. 252. Somero: Amanita, 2004. ISBN 952-5330-14-1.
- ↑ a b Palojoki Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.9.2010.
- ↑ Puostaanoja Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.9.2010.
- ↑ Paimionjoki (pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.9.2010.
- ↑ Ruokjoki Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.9.2010.
- ↑ Aaltonen, Esko: Ajanjakso vuodesta 1870 nykyaikaan. Teoksessa: Aaltonen, Esko (toim.): Someron historia II, s. 493-500. Forssa: Forssan kirjapaino, 1958.
- ↑ Kalahovi Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.9.2010.
- ↑ Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 475–477. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
- ↑ Horila, Tapio: Someron kunnan koululaitos 1882–1982. Somero: Someron kunta, 1982.