Punapäätikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punapäätikka
Melanerpes erythrocephalus -tree trunk-USA.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Suku: Pitkänokkatikat Melanerpes
Laji: erythrocephalus
Kaksiosainen nimi
Melanerpes erythrocephalus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Melanerpes erythrocephalus distr.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punapäätikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punapäätikka Commonsissa

Punapäätikka (Melanerpes erythrocephalus) on pohjoisamerikkalainen harvinaistuva tikka.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 21–25 cm ja paino noin 70 g. Sen pää, niska ja kurkku ovat punaiset, pyrstö, käsisulat, yläselkä ja siiven peitinhöyhenet mustat, sekä alaselkä, yläperä, kyynärsulat ja vatsapuoli valkoiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu käenpiikamaisen harmaanruskean kirjava, ja saa punaisen huppunsa vasta syntymäänsä seuraavana keväänä. Vanhimmat yksilöt ovat eläneet 12-vuotiaiksi.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punapäätikan esiintymisalue on Kalliovuorten länsipuolinen osa Pohjois-Amerikkaa, pohjoisessa Kanadan Manitobaan ja etelässä Teksasiin ja Floridaan saakka.[2] Maailman populaation koko on noin 2,5 miljoonaa yksilöä ja elinympäristön ala noin 5,46 miljoonaa neliökilometriä. Pohjoisimmat populaatiot ovat muuttolintuja. Lajin kanta on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä, 1960-luvulta alkaen noin 2,5 % vuosittain. Eniten kanta on pienentynyt Floridassa ja toisaalla Suurten järvien alueella. Taantuman syitä ovat metsien avohakkuut, lahojen puiden määrän väheneminen talousmetsissä, asutuksen ja maanviljelyn laajentuminen sekä törmäykset liikkuviin ajoneuvoihin. Kottaraisten tuonti Pohjois-Amerikkaan vaikutti lajin kantaa pienentävästi, koska kottaraiset valtasivat tikkojen pesäkoloja. Linnaeus kuvaili lajin holotyypin Etelä-Carolinasta.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punapäätikat elävät valoisissa, avoimissa metsissä, vanhoissa puistoissa, puutarhoissa, jokivarsien metsiköissä ja harvapuustoisilla avomailla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesintäkausi on huhti-heinäkuussa ja laji saattaa pesiä kahdesti kesän aikana. Pari kovertaa itse pesän tavallisesti lahoon puuhun, joskus rakennukseen tai postilaatikkoon. Koiras tekee pääosan kolon kovertamisesta. Punapäätikat valtaavt usein jonkun toisen tikkalajin pesän, etenkin tarharaitatikan (M. carolinus). Naaras munii kolmesta kymmeneen munaa, keskimäärin viisi. Haudonta kestää 12–14 päivää, molemmat puolisot hautovat, koiras pääasiassa öisin. Poikaset syntyvät sokeina ja alastomina, ja niiden silmät aukeavat vasta 12–13 päivän iässä. Ne jättävät pesän 24–31 päivää vanhoina ja jäävät joiksikin viikoiksi pesän lähettyville, kunnes emot ajavat ne pois. Laji on sukukypsä yksivuotiaana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punapäätikka on kaikkiruokainen. Ruokavalio koostuu hyönteisistä, hämähäkeistä, madoista, pähkinöistä, siemenistä, marjoista, hedelmistä ja joskus pikkunisäkkäistä. Se voi syödä myös koloissa pesivien pienten varpuslintujen munia ja poikasia. Se ruokailee tavallisesti maassa, mistä johtuvat lukuisat törmäykset maantieajoneuvoihin. Muista tikoista poiketen se sieppaa myös lentäviä hyönteisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ADW (englanniksi)
  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Melanerpes erythrocephalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  2. All About Birds (esiintymiskartta) (englanniksi)
  3. IBC (englanniksi)