Preussinsininen
.svg)
Preussinsininen on epäorgaaninen kivennäisväri, joka keksittiin sattumalta Berliinissä 1704–1707. Värin syntetisoi Diesbach-niminen kemisti.[1] Preussinsininen on ensimmäisiä keinotekoisia väriaineita.[2] Sen kemiallinen kaava on Fe4[Fe(CN)6]3
Väristä käytetään useita nimiä, suomeksikin muun muassa kiinansininen, englanninsininen ja Diesbachin sininen. Väri valmistettiin perinteisesti rautakloridista tai rauta-alunasta ja keltaisesta verilipeäsuolasta. Se on hyvin pysyvä.[1]
Jo vuosisatojen ajan oli ollut puutetta sopivasta suhteellisen halvasta ja kestävästä sinisestä väripigmentistä, joten preussinsininen yleistyi nopeasti. Uutta väriä käytettiin suorastaan tuhlailevasti esineissä ja interiööreissä.[2] Väri oli taiteilijoiden käytössä 1720-luvulla, ja kului vielä parikymmentä vuotta kunnes se oli käytössä kaikkialla Euroopassa.[1]
Alkujaan 1700-luvulla teräväpartikkelinen väriaine oli täplikästä, mutta 1900-luvulla partikkelit olivat muuttuneet pyöreiksi ja väri tummemmaksi ja tasaisemmaksi.[1] Preussinsininen on voimakas väriaine erityisesti öljyvärinä, ja sitä myydään lisäaineilla jatkettuna jo työskentelyn ja värien sekoittamisen helpottamiseksi.[2]
Huolimatta siitä, että aineen molekyyli sisältää syanidi-ioneita, se on myrkytön, koska syanidi-ionit ovat sitoutuneet lujasti rauta-ioneihin. Aineesta tulee vaarallista, jos sitä käsitellään hapolla, koska silloin syanidi-ionit vapautuvat sidoksistaan.
Preussinsinistä käytetään talliumin ja radioaktiivisen cesiumin (enimmäkseen Cesium-137) vastamyrkkynä. [3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Päivi Hintsanen: Preussinsininen Coloria.net. Viitattu 24.8.2010.
- ↑ a b c Kiljunen, Veikko: Taidemaalarin materiaalioppi, s. 44-45. Helsinki: Kustannus Oy Taide, 1996. ISBN 951-608-004-9.
- ↑ Facts About Prussian blue#Thallium & Cesium
Aiheesta muualla [muokkaa]
