Cesium-137

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cesium-137 leviäminen Tšernobylin ydinvoimalaonnetomuudessa.

Cesium-137 (137Cs) on cesiumin radioaktiivinen isotooppi, joka muodostuu yleisimmin ytimen halkeamis- eli fissioreaktiossa.

Cesium-137:n puoliintumisaika on noin 30 vuotta. Se hajoaa beeta­hajoamisella barium-137:ksi, joka on stabiili ydin. Hajoamisessa vapautuu energiaa 1,175628 MeV.[1]

Cesium-137:ää ja siitä lähtevää säteilyä käytetään muun muassa säteilymittarien kalibrointiin, sädehoitoon sekä nesteiden virtausten ja materiaalien paksuuden mittaamiseen.[2]

Cesium-137:ää on levinnyt ympäristöön muun muassa Tšernobylin ydin­voimala­onnettomuudessa 1986[3] ja Fukushiman ydin­voimala­onnettomuudessa 2011.[4]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cesium-137 liukenee veteen ja se käyttäytyy elimistössä samalla tavalla kuin kalium ja rubidium. Elimistössä cesium leviää enemmän tai vähemmän tasaisesti koko elimistöön, lihaksiin enemmän ja luustoon vähemmän. Cesiumin biologinen puoliintumisaika on lyhyt, noin 70 päivää.[5] Koirilla tehdyt kokeet osoittavat yhden annoksen suuruudeltaan 3800 μCi/kg (noin 44 μg/kg cesium-137:ä) tappavan kolmessa viikossa.[6]

Cesium-137-myrkytystä voidaan hoitaa preussinsinisellä, joka sitoo sen kemiallisesti ja jouduttaa siten sen poistumista elimistöstä.[7]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]