Ferrosyanidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferrosyanidin ja ferrisyanidin molekyylimallit.
Kuvassa on ferrosyanidi ioni. Huomaa hapetusaste +II ja kokonaisvaraus 4-.
Kuvassa on ferrisyanidi ioni. Huomaa hapetusaste +III ja kokonaisvaraus 3-.

Ferrisyanidi ja ferrosyanidi ovat negatiivisia ioneja, joiden kemiallinen kaava on Fe(CN)6. Ne eroavat toisistaan vain varaukseltaan. Ferrosyanidin varaus on -4, ferrisyanidin -3. Ferrosyanidin voi muuttaa ferrisyanidiksi ja päinvastoin hapetus-pelkistysreaktiolla.

Vaikka niissä on runsaasti myrkyllistä syanidiryhmää, ne ovat paljon vähemmän myrkyllisiäselvennä, sillä syanidiryhmät ovat tiukasti sidoksissa rautaan.

Ferrosyanideja, joiden E-koodi on E535 (natriumferrosyanidi), E536 (kaliumferrosyanidi) ja E538 (kalsiumferrosyanidi), käytetään paakkuuntumisenestoaineena suolassa, esimerkiksi maantiesuolassa, mutta vaikka se joutuisi pohjaveteen, sitä ei pidetä haitallisena, koska ferrosyanidi haihtuu auringonvalossa ja happamissa oloissa ja desinfiointi yli 8,5 pH:ssa muuttaa syanidit vaarattomiksi syanaateiksi.[1] Australiassa ja Uudessa-Seelannissa E538 on kuitenkin kielletty.

Ferrosyanidin systemaatinen nimi on heksasyanoferraatti(II) ja ferrisyanidin heksasyanoferraatti(III).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesi