Pocahontas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee intiaanityttöä. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Pocahontas pukeutuneena eurooppalaiseen asuun. Maalaus 1700-luvulta.

Pocahontas (s. 159521. maaliskuuta 1617) oli pohjoisamerikkalainen intiaanityttö, joka meni naimisiin englantilaisen John Rolfen kanssa, ja josta myöhemmin tuli suuri kuuluisuus Lontoossa viimeisenä elinvuotenaan. Hänen isänsä oli powhatanien päällikkö Wahunsunacock, joka hallitsi Virginian tidewater-aluetta (silloiselta nimeltään Tenakomakah), sisältäen lähes kaikki alueella asuvat heimot.

Pocahontasin alkuperäinen nimi oli Matoaka. Pocahontas (vapaa suomennos; iloinen pikkutyttö) oli hänen lapsuuden lempinimensä, joka juonsi juurensa hänen leikkisästä ja kujeilevasta luonteestaan. Kastamisen jälkeen hänen nimeksensä tuli Rebecca ja naimisiinmenon jälkeen Rebecca Rolfe.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Smith[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun englantilaiset uudisasukkaat saapuivat toukokuussa 1607 Virginiaan aloittaen siirtokuntien rakentamisen, Pocahontas oli 12–14-vuotias. Yksi johtavista uudisasukkaista nimeltään John Smith kertoi myöhemmin, kuinka hänet kaappasi joukko powhatan-sotureita kuljettaen hänet Werowocomocoon, yhteen Powhatan-valtakunnan pääkylistä. Smithin sanojen mukaan hänet asetettiin makaamaan kivelle, sotureiden tarkoituksena oli teloittaa hänet nuijilla hakkaamalla. Juuri ennen toimeenpanoa Pocahontas heittäytyi hänen päällensä pelastaen hänet varmalta kuolemalta. Tämä herätti suuresti kunnioitusta ja ihmetystä englantilaisten uudisasukkaiden keskuudessa.

John Smithin sanat ovat ainoa todiste tämän tapahtuman puolesta, ja vuoden 1860 jälkeen skeptikot ovat alkaneet yhä suuremmissa määrin epäillä tarinan todenmukaisuutta. Yksi syy epäilyksiin on se, että John Smith ehti kirjoittaa kaksi kirjaa ennen kuin lopulta vuonna 1616 kertoi kirjeessään kuningatar Annalle Pocahontasin pelastaneen hänet. Vastaavasti kyseiset kaksi kirjaa eivät kertoneet hänen henkilökohtaisesta elämästään, joten on myös väitetty, ettei John Smithillä ollut tarvetta kertoa tapahtumista ennen kirjettä kuningattarelle. Epäilyksiä herättää kuitenkin myös se, että John Smith oli jo aiemmin kertonut hyvin vastaavan tarinan kuinka kaunis tyttö pelasti hänet turkkilaisten kynsistä Unkarissa vuonna 1602.

Mitä ikinä oikeasti tapahtuikin, se lämmitti suhteen John Smithin ja Jamestownin siirtokunnan välillä, jossa myös Pocahontas usein vieraili pelaten erilaisia pelejä asukkaiden kanssa. Nälänhädän yllättäessä siirtokunnan Pocahontas avustajineen auttoi parhaansa mukaan tuomalla ruokaa, joka pelasti lukuisia ihmishenkiä nälkäkuolemalta. Englantilaisten laajentuminen kuitenkin jatkui jatkumistaan ja jotkut intiaanipäälliköt alkoivat huolestua maidensa puolesta aloittaen jälleen erinäiset konfliktit.

Pocahontasin kerrotaan pelastaneen John Smithin myös toistamiseen vuonna 1608. Smith ja pari hänen ystäväänsä kutsuttiin Werowocomocoon. Heitä kohdeltiin ystävällisesti ja heidän kanssaan tehtiin kauppoja. Yöllä heidän nukkuessaan Pocahontas tuli heidän telttaansa kertoen kuinka hänen isällään oli tarkoituksena lähettää sotureita heidän luokseen tuomaan ruokaa, ja kun Smith laskisi aseensa ruokaillakseen, soturit surmaisivat heidät välittömästi. Varoituksen kuultuaan he eivät laskeneet aseitaan edes syödessään, eikä hyökkäystä ikinä tullut.

Vuonna 1609 ruutiräjähdyksen vuoksi Smithin oli pakko lähteä takaisin Englantiin sairaalahoitoon. Uudisasukkaat kertoivat intiaaneille, että Smith oli kuollut, ja että hänet oli kaapannut joukko ranskalaisia merirosvoja, ja että alus oli lopulta uponnut Britannian rannikolle. Pocahontas uskoi Smithin todella kuolleen. Pocahontasin kerrotaan menneen tämän jälkeen naimisiin Kocoum-nimisen powhatan-soturin kanssa. Tästä ei ole kuitenkaan minkäänlaisia todisteita. Todisteita ei ole myöskään sen puolesta, että John Smith ja Pocahontas olisivat ikinä olleet rakastavaisia.

Vuonna 1613 Pocahontas asui Passapatanzysessa, patawomeckien kylässä. Tämä kylä sijaitsi noin 105 kilometrin päässä Werowocomoconista. Smith kertoo kirjassaan vierailleen myös tässä kylässä saaden hyvän kohtelun. Kun kaksi englantilaista uudisasukasta saapui kylään tarkoituksenaan hieroa kauppoja patawomeckien kanssa, he huomasivat myös Pocahontasin. Japazawsin, heimonpäällikön, avulla he ottivat Pocahontasin kiinni tarkoituksenaan vaihtaa hänet englantilaisiin vankeihin sekä varastettuihin aseisiin, joita powhatanit pitivät itsellään. Powhatan vapauttikin vangit, mutta englantilaiset pettyivät palautettujen aseiden määrään. Tästä seurasi pitkä ja vaikea pattitilanne. Seuraavan vuoden ajan Pocahontasia pidettiin Henricusissa. Hänen siellä olemisestaan ei tiedetä paljoakaan, paitsi että häntä kohdeltiin erittäin ystävällisesti. Englantilainen pappi Alexander Whitaker opetti hänelle kristillisyyttä sekä opetti häntä puhumaan englantia. Tällöin hänet myös kastettiin.

Maaliskuussa 1614 pattitilanne lopulta purkautui veriseen yhteenottoon satojen englantilaisten ja powhatan-sotureiden kesken Pamunkeyjoen tuntumassa. Matchcot-kylän liepeillä englantilaiset kohtasivat intiaanijoukon, jossa oli mukana myös joitain powhatan-johtajia (päällikön kuitenkin puuttuessa). Englantilaiset taivuttelivat Pocahontasin puhumaan maanmiehilleen. Pocahontas kuitenkin kiihtyneenä moitti heille sitä, kuinka oma isä oli asettanut hänet vähempiarvoiseksi kuin "vanhat miekat ja kirveet". Hän sanoi samalla halustaan elää mieluummin englantilaisten kanssa.

John Rolfe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuessaan vielä Henricusissa Pocahontas tapasi John Rolfen, jonka englantilainen vaimo oli menehtynyt. Rolfe oli onnistunut luomaan tupakkaviljelmän Virginiaan ja vietti paljon aikaansa siellä hoitaen viljelyksiään. Hän oli uskonnollinen mies, jolla oli suuria tunnontuskia naida pakanallinen nainen. Pitkässä kirjeessään käskynhaltijalle hän ilmaisi rakkautensa Pocahontasiin sekä uskomuksensa olevansa kykenevä pelastamaan hänen sielunsa. Hän myös vannoi, kuinka ei menisi naimisiin lihallisista haluista vaan kunnoittaakseen kansaansa ja Jumalaa. Pocahontasin tunteista Rolfea tai avioliittoa kohtaan ei ole tietoa. Heidät kuitenkin vihittiin huhtikuun 5. päivänä 1614. He muuttivat asumaan Rolfen viljelyksille Varinan farmeille. He saivat pojan, Thoman Rolfen, 30. tammikuuta 1615. Heidän avioliittonsa ei tuonut kaapattuja englantilaisia takaisin, mutta se toi rauhan powhatanien ja englantilaisen välille vuosikausiksi.

Matka Englantiin ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virginian siirtokuntien kehittäjät huomasivat, että ihmisten houkutteleminen epävakaille maille ei ollut helppoa. He käyttivätkin Pocahontasia houkutuslintuna sekä todisteena siitä, kuinka Uuden maailman alkuperäiskansa olisi sivistettävissä. Vuonna 1616 Rolfe ja Pocahontas, mukanaan 11 muuta powhatania (mukana myös pyhämies Tomocomo), lähtivät Englantiin saapuen Plymouthiin 12. kesäkuuta. Tästä he jatkoivat vaunuilla saapuen Lontooseen 16. kesäkuuta. Pocahontas sai tietää myös John Smithin olevan vielä elossa hänen kirjoitettuaan kirjeen Kuningatar Annalle pyytäen tätä kohtelemaan Pocahontasia kuninkaallisena vierailijana, sillä jos häntä kohdeltaisiin huonosti, Pocahontasin rakkaus englantilaisia sekä kristinuskoa kohtaan saattaisi muuttua totaalisesti.

Pocahontasia viihdytettiin useilla sosiaalisilla tilaisuuksilla. Hänet ja Tomocomo vietiin 5. tammikuuta 1617 kuninkaan eteen Whitehallin palatsiin katsomaan Ben Jonsonin The Vision of Delight -näytelmää. Pocahontas ja Rolfe asettuivat asumaan Brentfordin esikaupunkialueelle joksikin aikaa, kuin myös Rolfin lapsuudenkotiin Heacham Halliin, Norfolkiin. Alkuvuodesta 1617 John Smith vieraili heidän luonaan. Smithin sanojen mukaan Pocahontas oli täysin hiljaa ja kääntyi pois. Myöhemmin he kuitenkin puhuivat Pocahontasin muistuttaessa kaikesta huomaavaisuudesta, jota hän oli osoittanut Smithiä kohtaan, ja kuinka Smith oli luvannut kaiken, mikä oli hänen, olevan myös powhatanien. Hän myös hämmensi Smithiä kutsumalla tätä isäkseen. "Et pelännyt tulla isäni maahan aiheuttamaan pelkoa hänelle ja hänen ihmisilleen, mutta nyt pelkäät, koska kutsun sinua isäksi? Mutta jos sinä kutsut minua lapseksesi niin minä tulen olemaan aina sinun maanmiehesi."

Hän myös kertoi, kuinka intiaanit olivat todella luulleet Smithin kuolleen, mutta päällikkö oli pyytänyt Tomocomoa etsimään häntä, koska "Smithin maanmiehet valehtelevat paljon." Maaliskuussa 1617 Rolfe ja Pocahontas lähtivät seilaamaan kohti Virginiaa. Laiva ei ollut kuinkaan päässyt pois edes Thamesjoelta, kun Pocahontas sairastui isorokkoon. Hänet vietiin maihin, jonne hän pian kuoli. Pocahontasin hautajaiset olivat 21. maaliskuuta 1617. Pocahontas oli kuollessaan 22-vuotias. Hautapaikasta ei ole tietoa, mutta hänelle on pystytetty patsas Pyhän Yrjön Kirkon maalle.

Jälkikasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pocahontasilla ja Rolfella oli yksi lapsi, Thomas Rolfe, joka syntyi Varinan farmeilla 1615. Tämän pojan kautta Pocahontasilla on lukuisia jälkeläisiä.

Kuolemanjälkeinen legenda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pocahontasin kuoleman jälkeen julkaistiin useita erilaisia, ei niin todenmukaisia tarinoita hänen elämästään.

Muun muassa Pocahontasin ja John Smithin välille on jälkeenpäin luotu dramaattinen rakkaustarina, joka saisi alkunsa Pocahontasin pelastaessa Smithin. Usein myös Rolfea kuvaillaan selkäänpuukottavaksi huijariksi, joka näkee mahdollisuuden naida 'kuninkaallinen'. Tämän johdosta hän kertoisi Pocahontasille hänen todellisen rakkautensa, Smithin kuolleen. Vastahakoisesti Pocahontas lupautuisi avioliittoon Rolfen kanssa ja kohtaisi kuitenkin Smithin elossa pian tämän jälkeen.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pocahontas.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donnell, Susan: Pocahontas – intiaaniprinsessa. Suom. Liisa Paakkanen. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20807-8.
  • Hanes, Mari: Pocahontas – todellinen prinsessa. Suom. Päivi Lankinen. Aika, 1997. ISBN 951-606-473-6.