Pirkko Peltonen-Rognoni
Pirkko Peltonen-Rognoni (s. 30. maaliskuuta 1941 Helsinki)[1] on suomalainen, 1960-luvun lopulta asti Italiassa asunut toimittaja ja tietokirjailija, joka kirjoittaa sekä suomeksi että italiaksi[2][3]. Hän on myös suomentanut italian- ja ranskankielistä kirjallisuutta, muun muassa Primo Leviä,[4] Alberto Moraviaa, Jean-Paul Sartrea ja Marcel Proustia[5].
Lahden lyseon käynyt Peltonen-Rognoni opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan ranskan kieltä, mutta suuntautuikin avioliiton myötä Italiaan[6]. Hän on sekä Suomen että Italian kansalainen[7].
Peltonen-Rognoni on työskennellyt sekä Suomen että Italian yleisradioyhtiöille ja kirjoittanut juttuja myös saksalaisiin lehtiin[6]. Hän teki Italian televisiolle vuodesta 1988 dokumentteja, jotka esittelivät muun muassa Viroa ja muita entisiä Neuvostoliiton satelliittimaita sekä myös Suomea[7]. Hän toimitti vuodesta 1984 alkaen Ylen radiosarjaa Eurooppalaisia puheenvuoroja yhdessä Antti Einari Halosen, Erkki Raatikaisen ja Max Randin kanssa[8]. He saivat vuonna 1988 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon[9].
1960-luvulla Pirkko Peltonen oli mukana Ylioppilasteatterin toiminnassa,[6] ja näyttelijälakon vuosina hän teki rooleja myös muutamissa suomalaiselokuvissa. Näitä ovat Vaarallista vapautta (1962), Onnelliset leikit (1964), Käyntikorttini... (1964), X-Paroni (1964) ja Kielletty kirja (1965)[1]. Televisiossa hän esiintyi Liisa Vuoriston Tesvisiolle käsikirjoittamassa sarjanäytelmässä Tikankolo (1963),[10] Suomen Television tuotannossa Antti Puuhaara (1964)[11] ja Mainostelevision esittämässä ja Ylioppilasteatterin tuottamassa Yukio Mishiman näytelmässä Hanjo (1964)[12].
Peltonen-Rognonin puoliso on Italian parlamentissa vasemmistodemokraatteja 1990-luvulta asti edustanut ja vuosina 1994–2001 senaatin varapuheenjohtajana toiminut Carlo Rognoni[7].
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ihmeellinen Italia, 1994. ISBN 951-0-19880-3.
- Irene, Titti e le altre : conversazioni con le nuove protagoniste della politica italiana. Palermo : La luna, 1995. ISBN 8878230472.
- Intohimojen ilta, yhdessä Seija Walliuksen kanssa. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24670-0.
- Italia vuonna nolla : tarinoita Euroopan rannalta. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30384-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pirkko Peltonen Elonetissä.
- ↑ Petäjä, Jukka: Kun maa järisee, kulissit kaatuvat. Pirkko Peltonen-Rognoni kuvaa kirjassaan korruption ja mafian rikki repimää Italiaa. Helsingin Sanomat, 29.3.1994. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.4.2024.
- ↑ Petäjä, Jukka: Suomalainen, jolta tilattiin kirja Italian naispoliitikoista. Helsingin Sanomat, 30.10.1995, s. 32. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Thomson, Ian: ”Strife in the Middle East 1982-3”, Primo Levi – A Life. Henry Holt and Company, 2014. ISBN 9781466866065. Kirja Google Books -palvelussa (viitattu 17.4.2024). (englanniksi)
- ↑ Hakutulos 'peltonen pirkko' finna.fi. Viitattu 17.4.2024.
- ↑ a b c Kaivanto, Petri: Peltonen-Rognoni teki kirjan naispoliitikoista. Iltalehti, 2.11.1995, s. 32–33. Näköislehti (tilaajille).
- ↑ a b c Yrjämä-Rantinoja, Tellervo: Hengen ja veren asia. Helsingin Sanomat, 8.5.2005. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.4.2024.
- ↑ Hiljaiset vallankumoukset. Helsingin Sanomat, 10.1.1984, s. 42. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Myönnetyt palkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. 17.1.2024. Viitattu 17.4.2024.
- ↑ Televisio tänään. Helsingin Sanomat, 9.3.1964, s. 7. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Antti Puuhaara. Helsingin Sanomat, 24.11.1964, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Runo rakkaudesta ja odotuksesta. Helsingin Sanomat, 22.03.1964, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
|
