Pikkusirkku
Sivulta puuttuu | Pikkusirkku | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Emberiza pusilla Pallas, 1776 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Pikkusirkku Wikispeciesissä |
Pikkusirkku (Emberiza pusilla) on pienikokoinen arktisilla alueilla elävä sirkku, jota tavataan Suomessa pesivänä Itä-Suomessa ja Lapissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 12–14 senttimetriä ja paino 13–19 grammaa. Laji on pienikokoinen sirkku, joka muistuttaa väritykseltään muita sirkkuja. Pää kastanjanruskea, päälaki musta ja sen poikki kulkee pitkittäinen kastanjanruskea päälaenjuova. Korvanpeitinhöyhenillä musta kaari. Nokan harja on suora. Juhlapukuisen koiraan pään värit ovat kirkkaammat kuin naaraan.
Vanhoilla pikkusirkuilla on täydellinen sulkasato loppukesällä.
[muokkaa] Levinneisyys
Pikkusirkku kuuluu siperialaiseen lajistoon. Laji tavattiin Suomessa ensi kerran Ivalossa vuonna 1935. Parimäärä Suomessa: 5 000 – 10 000, pääosin Kainuussa ja Lapissa. Muuttoaikana hyvin harvalukuinen muualla Suomessa. Keväällä saapuu toukokuussa, syksyllä lähtee pääosin syyskuussa, mutta muutamia talvihavaintojakin tunnetaan. Levinnyt Siperian pohjoisosiin, talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 10–16 miljoonaa yksilöä.[1]
[muokkaa] Elinympäristö
Koivikot, pajukot, metsäaukeat. Pikkusirkku elää usein pajukkoisilla niityillä ja viihtyy veden lähellä. Muuttoaikana erilaiset rikkaruohokentät, ojat ja pellot ovat sille otollista ympäristöä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä on maassa varvikon suojassa. Munia on 4–6, ja niitä haudotaan 11–12 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä jo viikon ikäisinä, mikä on lyhimpiä varpuslinnuilla todettuja pesäpoikasaikoja. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot kuitenkin huolehtivat niistä maastossa vielä 1–2 viikkoa. Ensimmäinen pesye kesäkuussa ja usein toinen pesye heinäkuussa.
[muokkaa] Ääni
Kutsuääni terävä ”tsik”, lähes täysin identtinen pohjansirkun vastaavan äänen kanssa. Laulu muistuttaa sekä paju- että peltosirkkua, esimerkiksi ”trytrytrytry svii sjy sjy tju-ti”.
[muokkaa] Ravinto
Hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muut kasvinosat.
[muokkaa] Lähteet
- Solonen, Tapio 1985: Suomen linnusto. – Lintutieto. Helsinki. ISBN 951-95560-5-2
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b Emberiza pusilla IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
