Pikkusirkku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkusirkku
Little Bunting.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Sirkut Emberiza
Laji: pusilla
Kaksiosainen nimi
Emberiza pusilla
Pallas, 1776
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkusirkku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkusirkku Commonsissa

Pikkusirkku (Emberiza pusilla) on pienikokoinen arktisilla alueilla elävä sirkku, jota tavataan Suomessa pesivänä Itä-Suomessa ja Lapissa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 12–14 senttimetriä ja paino 13–19 grammaa. Laji on pienikokoinen sirkku, joka muistuttaa väritykseltään muita sirkkuja. Pää kastanjanruskea, päälaki musta ja sen poikki kulkee pitkittäinen kastanjanruskea päälaenjuova. Korvanpeitinhöyhenillä musta kaari. Nokan harja on suora. Juhlapukuisen koiraan pään värit ovat kirkkaammat kuin naaraan.

Vanhoilla pikkusirkuilla on täydellinen sulkasato loppukesällä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkusirkku kuuluu siperialaiseen lajistoon. Laji tavattiin Suomessa ensi kerran Ivalossa vuonna 1935. Parimäärä Suomessa: 5 000 – 10 000, pääosin Kainuussa ja Lapissa. Muuttoaikana hyvin harvalukuinen muualla Suomessa. Keväällä saapuu toukokuussa, syksyllä lähtee pääosin syyskuussa, mutta muutamia talvihavaintojakin tunnetaan. Levinnyt Siperian pohjoisosiin, talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 10–16 miljoonaa yksilöä.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivikot, pajukot, metsäaukeat. Pikkusirkku elää usein pajukkoisilla niityillä ja viihtyy veden lähellä. Muuttoaikana erilaiset rikkaruohokentät, ojat ja pellot ovat sille otollista ympäristöä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emberiza pusilla

Pesä on maassa varvikon suojassa. Munia on 4–6, ja niitä haudotaan 11–12 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä jo viikon ikäisinä, mikä on lyhimpiä varpuslinnuilla todettuja pesäpoikasaikoja. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot kuitenkin huolehtivat niistä maastossa vielä 1–2 viikkoa. Ensimmäinen pesye kesäkuussa ja usein toinen pesye heinäkuussa.

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutsuääni terävä ”tsik”, lähes täysin identtinen pohjansirkun vastaavan äänen kanssa. Laulu muistuttaa sekä paju- että peltosirkkua, esimerkiksi ”trytrytrytry svii sjy sjy tju-ti”.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muut kasvinosat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Emberiza pusilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]