Piccalilli
Piccalilli, suomeksi myös pikkalilli, on kasvissäilyke, jota suositaan etenkin Englannissa ja Yhdysvalloissa. Se on alun perin brittiläinen versio intialaisista maustevihanneksista.[1]
Oxford English Dictionaryn mukaan nimi juontaa juurensa 1700-luvulta ("paco-lilla", "pickle lila" jne.) ja nykyinen kirjoitusasu on 1700- ja 1800-lukujen taitteesta.
Englantilainen piccalilli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englantilaisessa piccalillissä on karkeasti paloiteltuja vihanneksia, joista kukkakaali, sipuli ja cocktailkurkku ovat välttämättömiä, säilöttynä sinapilla ja kurkumalla maustettuun kastikkeeseen.[1] Sitä valmistetaan sekä kotona että teollisesti.
Piccalilli on perinteinen kylmien liharuokien, kuten kinkun ja aladobin sekä kovien juustojen lisäke. Se on usein osa Ploughman's lunch -annosta.
Amerikkalainen piccalilli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikkalainen versio piccalillistä maistuu selvästi makealta. Itärannikolla se valmistetaan karkeasti pilkotuista paprikoista, vihreistä tomaateista ja sipulista.[1] Keskilännessä piccalilli on usein hienommaksi pilkottua ja sisältää runsaasti cocktailkurkkuja; se muistuttaakin enemmän suomalaista kurkkusalaattia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kultainen keittokirja: Ruoka- ja keittotieto osa 4. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15037-1.