Philippe Jaroussky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philippe Jaroussky

Philippe Jarroussky (13. helmikuuta 1978 Maisons-Laffitte Yvelines Ranska) on ranskalainen kontratenori, joka on levyttänyt useita äänialansa merkkiteoksia.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philippe Jaroussky on varsinaisesti viulisti ja hän sai opetuksensa Versaillesin aluellisessa konservatoriossa, jossa hän sai lopputyöstään parhaan palkinnon. Sittemmin hän kiinnostui myös pianonsoitosta ja toivoi opintojensa myötä löytävänsä syventää musiikillista tuntemustaan ja ammattiosaamistaan.

Jaroussky aloitti musiikin ja vilunsoiton opiskelin 11 vuotiaana kun hän oli vielä koululainen ja hänen ohjasi musiikin pariin oman koulun musiikinopettaja.[1] Saaveutettuuan 18 vuoden iän Philippe osallstui barokkimusiikin konserttiin Pariisissa. Konsertissa lauloi contratenoti Fabrice du Falco. Solistin ääni vaikutti syvällisesti nuorukaiseen ja hän päätti hankkitua opettajan puheille. Kyseessä oli laulunopettaja Nicole Fallien, jonka kanssa Philippe edelleenkin työskentelee.

Urakehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaroussky aloittti esiintymisensä melko varhain. Vuonna 1999 erään harjoitteluvaiheen aikana Royamontin luostarissa kontratenori Gérard Lesne valitsi hänen esittämään Ismaele'n roolia. Kyseessä oli Sedecian, jota lauloi Gérard Lesne itse, poika. Esitys oli Alessandro Scarlattin oratoria Sedecia, Re di Gerusaleme. Esitys myös äänitettiin ja levytettiin. Tuolloin Jaroussky oli vain 21 vuotias ja hänellä oli takanaan vai kolmen vuoden lauluopinnot.[2]

Marraskuussa 1999 tuottaja Philippe Maillars järjesti hänen ensikonserttinsa Pariisissa Teatteri Grévin'issä. Tuolloin hän lauloi aarioita Georg Friedrich Händelin opperoista Serse ja Ariodante. Vasta vuonna 2001 hän sai päätökseen lauluopintonsa Pariisin vanhan musiikin konservatoriossa ja lisäksi arvostelulautakunnan kiitosmaininnan.

Hänen uraansa mahtuu useita levytyksiä sekä erilaisia tunnustuksia musiikillisista ansioista. Vuonna 2009]] hän sai Des Arts et des Lettres -ritarikunnan ritarin nimen ja arvon.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alessandro Scarlatti: Sedecia, Re di Gerusalemme. Lesne, Pochon, Harvey, Padmore. Il Seminario Musicale, Gérard Lesne. Virgin Veritas (rec. marraskuu 1999, École Sainte-Geneviève, Versailles, Ranska)
  • Claudio Monteverdi: L'incoronazione di Poppea. Laurens, Oliver, Schofrin, Oro. Ensemble Elyma, Gabriel Garrido. K617 (rec. heinä-elokuu 2000, Chiesa San Martino, Erice, Italia)
  • Pierre Menault: Vêpres pour le Père la Chaize. Greuillet, Janssens, Lombard, van Dyck. Ensemble La Fenice, Jean Tubéry. K617 (rec. huhtikuu 2001, chiesa Saint-Lazare, Avallon, Ranska)
  • Giovanni Battista Bassani: La morte delusa. Galli, del Monaco, Piolino, Sarragosse. Ensemble La Fenice, Jean Tubéry. Opus 111 (rec. elokuu 2001, Delft, AlankomaatNederland)
  • Antonio Vivaldi: Catone in Utica. Edwards, Laszczkowski, Cangemi, Faraon. La Grande Écurie, Jean-Claude Malgoire. Dynamic (rec. marraskuu 2001, Théâtre Municipal, Tourcoing, Ranska)
  • Antonio Vivaldi: La Verità in cimento. Rolfe-Johnson, Stutzmann, Laurens, Mingardo. Ensemble Matheus, Jean-Christophe Spinosi. Naïve - Opus 111 (rec. syyskuu 2002, Église de Daoulas, Bretagne, Ranska)
  • Benedetto Ferrari: Musiche varie. Ensemble Artaserse. Ambroisie (rec. lokakuu/joulukuu 2002, Chapelle Jésus-Enfant - Paroisse Ste. Clothilde, Pariisi, Ranska)
  • Georg Friedrich Händel: Agrippina. Gens, Perruche, Smith, Grégoire, di Falco. La Grande Écurie, Jean-Claude Malgoire. Dynamic (rec. maaliskuu 2003, Théâtre Municipal, Tourcoing, Ranska)
  • Un concert pour Mazarin. Ensemble La Fenice, Jean Tubery. Virgin Classics, 2004 (rec. kesäkuu 2003, Abbaye de Saint-Michel, Thiérache, Ranska)
  • Claudio Monteverdi: Selva morale e spirituale. Spiritualità e liturgia/I salmi vespertini/Vespro dei Martiri/L'eloquenza divina. Ensemble Elyma, Gabriel Garrido. Ambronay Édition (rec. 2003/2004, Festival de Ambronay, Ranska)
  • Antonio Vivaldi: Orlando furioso. Larmore, Lemieux, Cangemi. Ensemble Matheus, Jean-Christophe Spinosi. Naïve - Opus 111 (rec. kesäkuu Juin 2004, Église de Daoulas, Bretagne, Ranska)
  • Claudio Monteverdi: L'Orfeo. van Rensburg, Gerstenhaber, Thébault, Gerstenhaber, Gillot, Kaïque. La Grande Écurie, Jean-Claude Malgoire. Dynamic (rec. lokakuu 2004, Théâtre Municipal, Tourcoing, Ranska)
  • Antonio Vivaldi: Virtuoso cantatas. Ensemble Artaserse. Virgin Veritas (rec. Octobre 2004, Chapelle des sœurs auxiliaires, Versailles, Ranska)
  • Antonio Vivaldi: Griselda. Lemieux, Cangemi, Kermes, Ferrari, Davies. Ensemble Matheus, Jean-Christophe Spinosi. Naïve - Opus 111 (rec. marraskuu 2005, Salle Surcouf, Foyer du Marin, Brest,Ranska)
  • Beata Vergine, Motets à la Vierge entre Rome et Venise, Ensemble Artaserse. Virgin Classics (rec. Décembre 2005, Église Notre-Dame du Liban, Pariisi, Ranska)
  • Vivaldi Heroes. Ensemble Matheus, Jean-Christophe Spinosi. Virgin Classics (rec. lokakuu 2006, Auditorium de l'École Nationale de Musique, Brest, Ranska)
  • Antonio Vivaldi: Nisi Dominus/Stabat Mater. Jaroussky, Lemieux. Ensemble Matheus, Jean-Christophe Spinosi. Naïve (rec. heinäkuu 2007, Salle Surcouf, Brest (Ranska))
  • Antonio Vivaldi: La Fida Ninfa. Jaroussky, Lemieux, Piau, Cangemi, Mingardo, Lehtipuu, Regazzo, Senn. Ensemble Matheus, Jean-Christophe Spinosi. Naïve (rec. toukokuu 2008, N.D. du Liban, Pariisi (Ranska))
  • Claudio Monteverdi: Teatro d'amore, L'Arpeggiata. Jaroussky, Rial, Auvity, van Elsacker, Fernandes. Virgin Classics (rec. Août 2007 à Vredenburg, Utrecht, et tammikuu/marraskuu 2007 et tammikuu 2008 à la chapelle Notre-Dame de Bon-Secours, Pariisi).
  • Georg Friedrich Händel: Faramondo, Cencic, Jaroussky, Karthäuser, de Liso, Sim, Sabata. Virgin Classics, 2009 (rec. Radio Svizzera di lingua italiana, Lugano, Auditorio Stelio Molo, 19-24 lokakuu 2008).
  • Jean-Chrétien Bach: La Dolce Fiamma : Forgotten castrato arias , Jaroussky, le Cercle de l'Harmonie, Jérémie Rhorer. Virgin Classics, 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]