Philip Sheridan
Philip Henry Sheridan (6. maaliskuuta 1831 – 5. elokuuta 1888) oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas ja unionin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa.
Sheridan oli syntynyt Albanyssa New Yorkissa. Hänen uransa on tunnettu hänen äkillisestä nousustaan kenraalimajuriksi ja hänen läheisestä toveruudestaan kenraaliluutnantti Ulysses S. Grantiin, joka siirsi Sheridanin jalkaväkidivisioonan komentajaksi läntiseltä taistelunäyttämöltä itään johtamaan ratsuväenarmeijakuntaa Potomacin armeijaan itään. Vuonna 1864 Sheridan voitti konfederaation joukot Shenandoahin laaksossa, ja hänen alueella suorittamansa infrakstruktuurien tuhoaminen, jota paikalliset asukkaat kutsuivat ”Paloksi”, oli yksi sodan ensimmäisiä poltetun maan taktiikoita. Vuonna 1865 Sheridanin ratsuväki jahtasi kenraali Robert E. Leetä ja oli oleellisena osana tämän pakottamisessa antautumaan Appomattoxissa.
Sheridan taisteli myöhemmin intiaanisodissa, ja jotkut historioitsijat syyttävät häntä rasismista ja massamurhista. Sekä sotilaana että yksityishenkilönä hän osallistui Yellowstonen kansallispuiston suunnitteluun ja suojeluun. Hän kuoli kesähuvilallaan Nonquittissa Massachusettsissa elokuussa 1888. Hänen historiaan jättämänsä ehkä tunnetuin tokaisu oli: ”ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani”.
