Partasika
Wikipedia
| Partasika | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Sus barbatus Müller, 1838 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Partasika (Sus barbatus) on varsinaisten sikojen sukuun kuuluva sikaeläin. Partasika on saanut nimensä vaalean poskipartansa mukaan. Tämä melko korkeajalkainen ja hyvin pitkäpäinen eläin kasvaa 85 senttimetrin korkuiseksi ja 150 kilon painoiseksi. Partasian ruumis on niukkakarvainen. Partasiat ovat laumaeläimiä ja muodostavat joko perheryhmiä tai suurlaumoja. Partasiat etsivät ruokansa maasta tonkimalla. Ne ovat kaikkiruokaisia.
[muokkaa] Levinneisyys
Levinneisyys ulottuu Malakan niemimaalta Sumatraan, Jaavaan, Borneoon ja lähisaarille.
[muokkaa] Uhat luonnossa
Partasikoja saalistavat muun muassa tiikerit, vuorisudet, leopardit ja monet alueen alkuperäisasukkaat, kuten Borneon dajakit. Partasikojen suurin uhka on metsien väheneminen.
Partasika on paikallisesti melko yleinen, mutta ainoa vahva populaatio on Borneossa. Malakan niemimaalla laji on harvinaistunut selvästi 1990-luvulta lähtien. Lisäksi Sumatralla lajimäärä on laskussa. Kokonaisuudessa partasika luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi, sillä sen lajimäärä on tippunut yli 30% kolmen sukupolven aikana.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Sus barbatus IUCN Red List. 2008. IUCN. (englanniksi)
- Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.

