Partasika
Sivulta puuttuu | Partasika | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Sus barbatus Müller, 1838 |
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Partasika Wikispeciesissä |
Partasika eli borneonsika (Sus barbatus) on varsinaisten sikojen sukuun (Sus) kuuluva sikalaji. Partasika on saanut nimensä vaalean poskipartansa mukaan. Tämä melko korkeajalkainen ja hyvin pitkäpäinen eläin kasvaa 85 senttimetrin korkuiseksi ja 150 kilon painoiseksi. Partasian ruumis on niukkakarvainen. Partasiat ovat laumaeläimiä ja muodostavat joko perheryhmiä tai suurlaumoja. Partasiat etsivät ruokansa maasta tonkimalla. Ne ovat kaikkiruokaisia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Lajin levinneisyys ulottuu Malakan niemimaalta Sumatraan, Jaavaan, Borneoon ja lähisaarille.
Partasialla on kaksi alalajia: lännenpartasika[2] (Sus barbatus oi) ja nimialalaji Sus barbatus barbatus.[1] Aiemmin partasian alalajiksi luokiteltu Sus ahoenobarbus on nykyisin erotettu omaksi lajikseen.[1]
[muokkaa] Uhat luonnossa
Partasikoja saalistavat muun muassa tiikerit, vuorisudet, leopardit ja monet alueen alkuperäisasukkaat, kuten Borneon dajakit. Partasikojen suurin uhka on metsien väheneminen.
Partasika on paikallisesti melko yleinen, mutta ainoa vahva populaatio on Borneossa. Malakan niemimaalla laji on harvinaistunut selvästi 1990-luvulta lähtien. Lisäksi Sumatralla lajimäärä on laskussa. Kokonaisuudessa partasika luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi, sillä sen lajimäärä on tippunut yli 30% kolmen sukupolven aikana.[1]
[muokkaa] Lähteet
- Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d Sus barbatus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 40. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
