Parodontium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parodontium-kudoksia

Parodontium eli hampaan vieruskudos kiinnittää hampaan leukaluuhun, suojaa hammasta ja osallistuu puolustusreaktioihin mikrobeja vastaan. Parodontiumin kudoksia ovat ien, parodontaaliligamentti (kiinnittää hampaan leukaluuhun), juurisementti (hampaan juuren pintaa peittää ohut kerros juurisementtiä) ja alveoliluu (ympäröi hampaan juurta).[1][2]

Terve ien parodontiumin kohdalla on kiinteä, vaaleanpunainen ja kiinnittyy tiukasti hampaaseen kiinni, eikä vuoda verta. Normaali ientasku on syvyydeltään 1–2 mm.

Patologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parodontaalisairaudet ovat plakkibakteereiden aiheuttamia tulehduksia. Hampaisiin kiinnittyvästä plakista on viljelty kaikkiaan yli 500 erilaista bakteeria. Parodontiittibakteereja ovat muun muassa Actinobacillus actinomycetemcomitans, Prevotella nigrescens ja Porphyromonas gingivalis. Plakkibakteeriston määrä, laatu, ihmisen elintavat ja tottumukset, sekä perinnöllisyys säätelevät taudin kulkua. Bakteerit kasvavat hampaan ja ikenen liitosalueella. Liitosepiteeli pystyy torjumaan kohtuullisen määrän bakteereita, mutta kun bakteereiden määrä kasvaa tietyn kynnysarvon yli alkaa liitosepiteeli pettämään. Liitosepiteelin pettäessä bakteerit pääsevät tunkeutumaan ikenen alle, tilaa kutsutaan ientaskuksi.Ientaskussa plakki kerää mineraaleja syljestä ja tällöin alkaa muodostua hammaskiveä. Hammaskivi taas tarjoaa kiinnitysalustan uusille bakteereille.

Tukikudostulehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tukikudostulehdus

Hampaan tukikudostulehdus eli parodontiitti on hammasta ympäröivien kudosten tulehdus. Ientulehduksen eli gingiviitin pitkittyessä syntyy krooninen ientulehdus, jossa tulehdus leviää ikenen alle ja tällöin kyseessä on parodontiitti. Tukikudostulehdus todetaan ientaskumittauksen yhteydessä ientaskumittarilla (syventyneitä ientaskuja), radiologisesti (horisontaalista ja/tai vertikaalista alveoliluukatoa) tai ientaskubakteeriviljelyllä. Parodontiitin esiaste on gingiviitti, joka on vielä hoidettavissa hyvällä suuhygienialla.

Puolustusvasteen laskiessa elimistö puolustautuu bakteereita vastaan kudostuholla. Kudostuho rajoittuu hampaan läheisyyteen, koska elimistön tärkein tavoite on pitää tulehdus paikallisena. Kiinnityssäikeitä ja alveoliluuta alkaa asteittain häviämään: ientaskut syvenevät, hammasvälit laajenevat, hampaat saattavat heilua tai hampaita jopa joutuu poistamaan menetetyn kiinnityksen vuoksi. Parodontiitin tuhoama kudostuho ei koskaan palaa ennalleen. Hoitamaton parodontaali-infektio voi olla riskitekijä ihmisen yleisterveydelle, koska joidenkin tutkimusten mukaan parodontaalisairauden voivat lisätä riskiä sairastua sydän- tai aivoinfarktiin ja ateroskleroosiin.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arthur R. Vernino, Jonathan Gray & Elizabeth Hughes: The Periodontic Syllabus, 5. edition, s. 1. Lippincott Williams & Wilkins, 2007. ISBN 9780781779722. Google book (limited preview). (englanniksi)
  2. Luiz Carlos Junqueira & José Carneiro: Basic histology: text & atlas, 11. edition, s. 285. McGraw-Hill Professional, 2005. ISBN 9780071440912. Google book (limited preview). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.