Pariisi–Roubaix

Wikipedia

Roubaix’n velodromi

Pariisi–Roubaix on yksi maailman vanhimmista polkupyöräkilpailuista. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1896, kun Roubaix’n uusi polkupyörävelodromi oli avattu. Kisaa on ajettu aina nykypäivään saakka, ja vain maailmansodat ovat estäneet sen järjestämisen. Kilpailu ajetaan joka vuosi maalis- tai huhtikuussa, mutta sen lähtöpiste ei ole enää Pariisissa, vaan se siirrettiin Compiègnen kaupunkiin vuonna 1968. Kilpailun reitin pituus on yli 250 km.

[muokkaa] Kisan historia

Uwe Raab Pariisi−Roubaix-kilpailussa

Kilpailun järjestäjänä toimii Amaury Sport Organisation. Kisaa nimetään yleiskielessä ”pohjoisen helvetiksi” tai ”klassikkojen kuningattareksi”. Kilpailuun kuuluu lukuisia nupukivisiä osuuksia, kuten esimerkiksi Puun risteys (Carrefour de l’Arbre), mikä lisää kilpailijoiden kaatumisen ja loukkaantumisen riskiä melkoisesti. Myös sateisella säällä on oma osuutensa liukkauden ja vaikeakulkuisuuden syntyyn. Wallers-Arenberg-kaivanto, jonka keksijänä ja löytäjänä toimi paikkakuntalainen Jean Stablinski vuonna 1967, liki vaati osanottaja Johan Museeuwin hengen vuonna 1998. Tämä nupukiviosuus on virallisesti nimeltään ”Drève des Boules d'Hérin”. Osuus ei kuitenkaan ollut mukana vuoden 2005 kilpailussa, koska pinnan alapuoliset sortumat olivat liiaksi vaikuttaneet myös pintarakenteen kuntoon. Tästä huolimatta vuonna 2005 kilpailuun kuului 54,7 km mukulakiviosuuksia. Kaivannon kunnostus- ja restaurointityöt käynnistettiin välittömästi keväällä 2005, ja osuus oli jälleen mukana vuoden 2006 kilpailussa.

Muut osuudet, jotka kiertelevät kapeina sokerijuurikasvainioiden lomassa, on mahdollista ajaa vain tiukassa peräkkäisjonossa. Jos kilpailu tapahtuu sadesään aikana, lisää muta vielä ajamisen vaikeutta ja riskien määrä moninkertaistuu.

[muokkaa] Kilpailu

Kilpailun suurin keskinopeus, 45,129 km/h, on hollantilaisen ajaja Peter Postin hallussa vuodelta 1964. Eniten voittoja kilpailussa on ottanut belgialainen pyöräilylegenda Roger De Vlaeminck, joka vuosina 1972–1977 voitti kilpailun neljästi. Tästä syystä hänelle myönnettiin palkinnoksi yksi mukulakivi. Ranskalainen Octave Lapize, belgialaiset Gaston Rebry, Rik Van Looy, Eddy Merckx ja Johan Museeuw sekä italialainen Francesco Moser ovat kukin voittaneet kilpailun kolmasti. Italialainen Jules Rossi voitti kilpailun vuonna 1937 ja hänen maanmiehensä Fausto Coppi vuonna 1950. Vuonna 1896 ensimmäistä kertaa järjestetyn kilpailun voitti saksalainen Josef Fischer, joka on ainoa saksalaisen saavuttama voitto kilpailussa. Eniten voittoja, 47, kilpailussa ovat saavuttaneet belgialaiset.

[muokkaa] Merkittäviä ajajia

Kilpaa pidetään suuressa arvossa, josta todisteena ovat useiden merkittävien kilpapyöräilijöiden voitot, kuten ensimmäisen Tour de Franceen voittaja Maurice Garin (1897, 1898), kuuluisat pyöräilijät Fausto Coppi (1950) ja Louison Bobet (1956), sekä viisinkertainen Tourin voittaja Eddy Merckx (1968, 1970, 1973) ja Bernard Hinault (1981).

Tämä pyöräkisojen klassikko oli aiemmin kirjattu kilpapyöräilyn Maailman Cupin kalenteriin ja vuosina 2005–2007 se oli osa UCI ProTour -kilpailujen organisaatiota.