Paksunokkauikku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paksunokkauikku
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo: Uikut Podicipedidae
Suku: Kirjonokkauikut Podilymbus
Laji: podiceps
Kaksiosainen nimi

Podilymbus podiceps
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Paksunokkauikku Wikispeciesissä
  Paksunokkauikku Commonsissa

Paksunokkauikku, aikaisemmalta nimeltään kirjonokkauikku[2] (Podilymbus podiceps) on pieni, läntisen pallonpuoliskon laajimmalle levinnyt uikkulaji[3]. Atitlaninuikun kuoltua sukupuuttoon se on kirjonokkauikkujen suvun (Podilymbus) ainut elävä uikkulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paksunokkauikku on 38 senttiä pitkä, ruskea, pieni, pitkäkaulainen ja nimensä mukaisesti paksunokkainen (nokka on lyhyt ja korkea). Ruumiinmuoto on samaten lyhyt ja korkea, ja pesimäaikana lajin tunnistaa mustista juovista kurkussa ja nokassa. Sukupuolet ovat samannäköiset.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji pesii Kanadassa, Yhdysvalloissa ja suuressa osassa Etelä-Amerikkaa. Pohjoisessa pesivät linnut ovat muuttolintuja, jotka siirtyvät etelän vesille isoina parvina. Tropiikissa elävät yksilöt ovat paikkalintuja. Lajia on tavattu pari kertaa myös Euroopassa harhautuneena.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä kelluu veden pinnalla ja se on tehty kasveista.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paksunokkauikku sukeltaa ruuakseen äyriäisiä, kaloja ja muita vesien pieneläimistöä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Podilymbus podiceps IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1926. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  3. a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.