Paksunokkauikku
Sivulta puuttuu | Paksunokkauikku | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Podilymbus podiceps (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Paksunokkauikku Wikispeciesissä |
Paksunokkauikku (Podilymbus podiceps) on pieni, läntisen pallonpuoliskon laajimmalle levinnyt uikkulaji[2]. Atitlaninuikun kuoltua sukupuuttoon se on kirjonokkauikkujen suvun (Podilymbus) ainut elävä uikkulaji.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Paksunokkauikku on 38 cm pitkä, ruskea, pieni, pitkäkaulainen ja nimensä mukaisesti paksunokkainen (nokka on lyhyt ja korkea). Ruumiinmuoto on samaten lyhyt ja korkea, ja pesimäaikana lajin tunnistaa mustista juovista kurkussa ja nokassa. Sukupuolet ovat samannäköiset.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Laji pesii Kanadassa, Yhdysvalloissa ja suuressa osassa Etelä-Amerikkaa. Pohjoisessa pesivät linnut ovat muuttolintuja, jotka siirtyvät etelän vesille isoina parvina. Tropiikissa elävät yksilöt ovat paikkalintuja. Lajia on tavattu pari kertaa myös Euroopassa harhautuneena.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä kelluu veden pinnalla ja se on tehty kasveista.[2]
Ravinto [muokkaa]
Paksunokkauikku sukeltaa ruuakseen äyriäisiä, kaloja ja muita vesien pieneläimistöä.[2]
