Otto Wänni
Otto Adolf Wänni (22. kesäkuuta 1872 Loimaa – 17. huhtikuuta 1918 Hämeenlinna[1]) oli suomalainen leipuri ja liikemies, joka toimi Loimaan punakaartin päällikkönä. Sosialidemokraatteja edustanut Wänni oli Loimaan kuntakokouksen jäsen,[2] ja kuului myös Loimaan Osuuskaupan johtoon.[3]
1890-luvulla Wännillä oli leipomo Loimaan asemanseudulla,[4] ja 1910-luvun alussa hän perusti Vesikosken kylään Leipomo, konditoriliike ja virvoitusjuomatehdas O. Wännin. Lisäksi Wännin omistuksessa oli lyhyen aikaa toiminut Loimaan Uusi Virvoitusjuomatehdas.[5] Vuonna 1914 hän perusti elokuvateatteri Lyyran, joka oli Loimaan ensimmäinen elokuvateatteri. Wänni kiersi näyttämässä elokuvia myös lähipitäjien Ypäjän, Metsämaan ja Mellilän työväentaloilla.[6] Ennen sisällissotaa hänellä oli yhteistä liiketoimintaa myös Loimaan suojeluskunnan myöhemmän päällikön Kalle Pikin kanssa.[7]
Vuoden 1905 suurlakon aikana Wänni valittiin Loimaalle muodostetun kansalliskaartin päälliköksi,[8] ja hän toimi myös syksyllä 1917 perustetun työväen järjestyskaartin päällikkönä. Marraskuun 1917 yleislakon aikana Wänni johti järjestyskaartia Vesikosken kahakkana tunnetussa välikohtauksessa, ja jatkoi kaartin johdossa kun se tammikuussa 1918 uudelleenorganisoitiin Loimaan punakaartiksi.[9]
Sisällissodan aikana Wänni ei tiettävästi osallistunut taisteluihin. Lehtitietojen mukaan hän sai surmansa yrittäessään estää Raumalta ja Uudestakaupungista vetäytyneitä punakaartilaisia ryöstämästä Loimaan osuuskauppaa. Syntyneessä välikohtauksessa Wänniä ammuttiin vatsaan ja hän ilmeisesti kuoli haavoittuneena Hämeenlinnassa, jonne punaiset pakenivat Loimaalta.[10] Toisen tiedon mukaan Alastaron naiskaartin jäsen olisi ampunut Wänniä junassa tämän aikaisemmin puututtua kauppojen ryöstelyyn.[11] Suomen sotasurmat -tietokantaan Wännin on merkitty kuolleen 17. huhtikuuta Hämeenlinnassa.[1] Hänet on haudattu perhehautaan Kanta-Loimaan kirkon hautausmaalle.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Wänni, Otto Adolf Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 26.3.2020. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ Varsinaisesta kuntakokouksesta Loimaalta. Uusi Aura, 29.9.1906, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ Loimaalta. Uusi Aura, 30.12.1904, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ Arvoisalle yleisölle. Uusi Aura, 1.10.1898, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ Leipomoita. Suomen kauppa- ja teollisuuskalenteri, 1914, s. 288. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ Hakanen, Sebastian ; Hämäläinen, Olli-Pekka: Sata elokuvan vuotta Loimaalla. Loimaan Lehti 100 vuotta, 7.10.2015, s. 17. Loimaa: Loimaan Lehti. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.3.2020. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Roselius, Aapo: Isänmaallinen kevät : vapaussotamyytin alkulähteillä, s. 13. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31582-1-7.
- ↑ Lakkomelskeitä Loimaalla. Uusi Suometar, 11.11.1905, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ Laakso, Veikko: Suur-Loimaan historia 3 : Alastaro, Loimaa, Loimaan kunta, Mellilä ja Metsämaa 1900-luvulla, s. 161. Loimaa: Loimaan kaupunki, 2003. ISBN 951-96316-2-3.
- ↑ Punakaartilaisten ryöstöt ja mellastukset. Turun Lehti, 25.4.1918, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.3.2020.
- ↑ a b Nummila, Kari: Loimaalta lähti 11 miestä Saksaan sotilasoppiin. Parivartio, 26.4.2018, nro 2, s. 14. Turku: Varsinais-Suomen reserviläispiirit. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.3.2020.