Omnicom Group

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Omnicom Group
Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö
Osake NYSE: OMC
Markkina-arvo 13,6 mrd. USD (huhtikuu 2012)
Perustettu 1986
Perustaja John Bernbach
Keith Reinhard
Allen Rosenshine[1]
Toimitusjohtaja John Wren
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu New York, New York, Yhdysvallat
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala mainonta ja markkinointiviestintä
Liikevaihto 11,9 mrd. € (2013)[2]
Liikevoitto 813 milj. € (2013)[2]
Henkilökuntaa 70 600 (2012)
Tytäryhtiöt BBDO Worldwide
DDB Worldwide
TBWA Worldwide
OMG Omnicom Media Group
DAS Diversified Agency Services
Kotisivu www.omnicomgroup.com

Omnicom Group tai Omnicom on maailmanlaajuinen mainonnan sekä markkinointi- ja yritysviestinnän suuryritys. Se on holdingyhtiö, jonka omistuksessa on kymmeniä mainos-, markkinointikonsultointi- ja viestintätoimistoketjuja ja satoja yksittäisiä alan toimistoja ympäri maailmaa. Vuonna 1986 perustetun yrityksen pääkonttori on New Yorkissa ja yrityksen osake noteerataan New Yorkin pörssissä (NYSE: OMC).[2] Omnicomin tärkeimmät kilpailijat ovat muut maailmanlaajuiset markkinointiviestintäjätit Dentsu, Havas, Interpublic, Publicis ja WPP.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omnicom syntyi vuonna 1986, kun suuret kansainväliset mainostoimistoketjut, New Yorkissa 1949 perustettu Doyle Dane Bernbach, Lontoossa 1920-luvulla aloittanut Needham Harper ja 1928 New Yorkissa muodostettu BBDO päättivät fuusioitua niin, että rakennettiin kolmen sijasta kaksi ketjua, DDB Needham ja BBDO, ja niille yksi yhteinen, pörssinoteerattu holdingyhtiö. 1990-luvun puolivälissä Omnicom hankki kolmannen kansainvälisen mainostoimistoketjun, kun Pariisissa vuonna 1970 syntynyt TBWA ja Los Angelesissa 1960-luvulla perustettu Chiat/Day yhdistettiin TBWA Worldwide -ketjuksi. Omnicom ryhtyi sitten laajentumaan yritysostoin mainonnan ohella muille markkinointiviestinnän aloille, ja on nyt WPP:n, Dentsun, Havas-ryhmän ja Interpublicin ohella yksi maailman viidestä suuresta mainoskonsernista, jotka hallitsevat yhdessä valtaosaa maailman markkinointiviestintäalasta.[3]

Heinäkuussa 2013 julkaistiin tieto kaavaillusta fuusiosta Omnicom Groupin ja lähes yhtä suuren Publicis-markkinointiviestintäkonsernin kesken. Näin olisi muodostunut noin 130 000 työntekijän toimistoverkosto.[4] Toukokuussa 2014 fuusiohanke kuitenkin kariutui.[5]

Kolme mainostoimistoketjua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhin Omnicomin toimistoketjuista on BBDO Worldwide, joka muodostui vuonna 1928 kahden newyorkilaistoimiston fuusiosta nimellä Batten, Barton, Durstine & Osborn. BBDO kasvoi yhdeksi Yhdysvaltojen suurimmista mainostoimistoketjuista ja kymmenkertaisti liikevaihtonsa vuodesta 1939 vuoteen 1957. BBDO:n tunnetuin asiakas 1980-luvulla oli Pepsi-virvoitusjuomayhtiö.[6]

Doyle Dane Bernbach Group (DDB) oli tullut tunnetuksi erityisesti Volkswagen-autojen mainonnasta ja luovan vallankumouksen aloittajana Bill Bernbachin johdolla 1960-luvun alussa. Needham Harper Worldwide oli vahva Aasian markkinoilla.[6][7]

Kolmas Omnicomin mainostoimistoketjuista muodostettiin 1994–1995, jolloin Omnicom osti ensin TBWA-ketjun ja sulautti siihen yhdysvaltalaisen Chiat/Dayn, joka tunnetaan etenkin Apple Computer-yhtiön Macintosh -tietokoneen lanseerauskampanjaa varten tehdystä mainoselokuvasta 1984. Näistä kahdesta ketjusta muodostettiin TBWA International Network.[6][8]

Liiketoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinkertaistettu kaavio Omnicomin suurimmista toimistoketjuista.

Omnicom jakaa liiketoimintansa neljään osaan: mainonta (advertising), asiakassuhdemarkkinointi (CRM), suhdetoiminta (PR) ja ”erityisviestintä” (specialty communications). Omnicom-ryhmään kuuluvien toimistojen palveluihin kuuluvat muun muassa mainonta, brändikonsultointi, mediasuunnittelu ja -välitystoiminta, yrityksen sosiaalisten vastuuasioiden konsultointi, terveydenhoidon yritysviestintä ja viihdealojen viestintä.[2]

Omnicom Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Omnicomin omistamien ketjujen mainostoimistoista suurin on Paltemaa Huttunen Santala (PHS) -toimistosta monien vaiheiden kautta muodostunut TBWA\Helsinki Oy. Omnicomin toista kansainvälistä mainostoimistoketjua edustaa DDB Helsinki Oy.[9] Vuosina 1987–2007 BBDO-mainostoimistoketjua edusti Suomessa AKT/BBDO Business Communications Oy (aiemmin Asanti Konttinen Torkler Oy), joka 1990-luvun puolivälissä muutti nimensä BBDO Helsinki Oy:ksi ja lakkautettiin 2007.[10]

Mediatoimistot OMD Finland Oy, PHD Finland Oy ja Toinen PHD (entinen Toinen Helsinki) kuuluvat emoyritykseen Omnicom Media Group Finland Oy.[11][12] Suomen viestintätoimistoista Omnicomiin kuuluvat ainakin Kreab Gavin Anderson ja Eurofacts.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tungate, Mark: ”Omnicom, The Big Bang”, Adland – A Global History of Advertising, s. 163–168. London & Philadelphia: Kogan Page Limited, 2007. ISBN 0 7494 4837 7. (englanniksi)
  2. a b c d Omnicom Group, Forbes 2000, toukokuu 2014, viitattu 7.12.2014.
  3. Publicis Omnicom Group: All the Facts You Need to Know, Advertising Age 28.7.2013. Viitattu 28.1.2014.
  4. Rupal Parekh, Bradley Johnson: Publicis Omnicom Group: All the Facts You Need to Know, Our Handy Reference Sheet Outlines Merged Company 28.7.2013. Advertising Age. Viitattu 31.7.2013.
  5. Andrew McMains: Omnicom Says Cultural Differences With Publicis Were Significant, John Wren acknowledges the complexities of combining big players, Adweek 9.5.2014.
  6. a b c Bonner, Karen ym.: Omnicom Group, Vector Strategy Group 14.4.2010, sivu 5–6. Viitattu 7.12.2014.
  7. Bill Bernbach, The Advertising Hall of Fame, American Advertising Federation. Viitattu 5.4.2014.
  8. Hintz, Eric: [http://americanhistory.si.edu/blog/2014/01/remembering-apples-1984-super-bowl-ad.html Smithsonian 22.1.2014. Viitattu 7.12.2014.
  9. Vuoden 2011 yrityslistat MTL Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto ry. Viitattu 26.7.2012.
  10. Määttänen, Seppo: Bibbiduu & Co.. Markkinointi & Mainonta, 2.2.2007. Talentum Oyj.
  11. Annamari Typpö: PHD aloittaa Suomessa 31.1.2007. Taloussanomat. Viitattu 27.7.2012.
  12. Omnicom ostaa Toinen Helsinki -mediatoimiston 09.11.2012. Mediaviikko. Viitattu 27.12.2012.