Ojatädyke
| Ojatädyke | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
| Suku: | Tädykkeet Veronica |
| Laji: | beccabunga |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Veronica beccabunga |
|
| Katso myös | |
Ojatädyke (Veronica beccabunga) on ratamokasvien (Plantaginaceae) heimoon, tädykkeiden (Veronica) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on monivuotinen, ruohovartinen ja kalju tädykelaji, joka on erotettavissa helposti muista tädykelajeista suhteellisen suurien ja pyöreiden lehtiensä sekä tummansinisten ja harsuissa tertuissa olevien kukkiensa perusteella.[2]
Ojatädykkeen varret ovat kasvutavaltaan maanmyötäisiä tai kohenevia. Varret voivat kasvaa noin 60 cm pitkiksi asti ja ne juurehtivat nivelistään. Lehdet ovat lähes ruodittomia, muodoltaan leveänsoikeita ja nyhä- tai hammaslaitaisia. Ojatädykkeen kukat ovat melko suuria ja sijaitsevat harvahkoina terttuina ylimmissä lehtihangoissa. Kukkien teriö on noin 5 mm leveä ja väriltään tummansininen. Hedelmät ovat leveän sydämenmuotoisia ja lyhytperäisiä.[2]
Ojatädyke kasvaa kosteilla kasvupaikoilla, kuten lähteiköissä ja ojien sekä purojen varsilla[2]. Suomessa ojatädykettä tavataan vain Ahvenanmaalla sekä paikoitellen eteläisimmässä Suomessa[3]. Ruotsissa ojatädyke on melko yleinen maan eteläosissa Skånesta Uplantiin ja harvinaisena pohjoisempana[2]. Suomessa ojatädyke on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi.
Ojatädykkeen nuoria lehtiä voi käyttää salaatteihin tai muhennoksiin. Lisäksi ojatädykettä on käytetty rohtona veren puhdistuksessa.[2]
Ojatädykkeen lajinimi (beccabunga) tulee lajin vanhasta saksankielisestä nimestä bachbunge, joka viittaa lajin kasvupaikkaan sekä lehdiltään hieman samannäköiseen valkosuolapunkaan (Samolus valerandi).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lansdown, R.V.: Veronica beccabunga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Den virtuella floran: Bäckveronika (Veronica beccabunga) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 15.2.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2017: Ojatädyke (Veronica beccabunga) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 15.2.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Ojatädyke (Veronica beccabunga)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Veronica beccabunga - ojatädyke
- JSTOR Global Plants: Veronica beccabunga (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Veronica beccabunga (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Veronica beccabunga (englanniksi)
- Flora of North America: Veronica beccabunga (englanniksi)
|