Nykyaika (elokuva)
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Ohjaaja | Charles Chaplin |
| Käsikirjoittaja | Charles Chaplin |
| Tuottaja | Charles Chaplin |
| Pääosat | Charles Chaplin Paulette Goddard Henry Bergman Stanley Sandford |
|
|
|
| Valmistusmaa |  Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | United Artists |
| Ensi-ilta | 5. helmikuuta 1936 12. huhtikuuta 1936 |
| Kesto | 87 min |
| Alkuperäiskieli | mykkä |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
Nykyaika (Modern Times) on vuonna 1936 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäelokuva, jonka ohjasi, tuotti ja käsikirjoitti Charles Chaplin, joka myös näytteli elokuvan pääosan. Elokuva on Chaplinin kannanotto pienen ihmisen puolesta koneistumista ja modernisaatiota vastaan, sillä Chaplinin mielestä koneet ja teollisuuden tehostamispyrkimykset olivat syyllisiä joukkotyöttömyyteen ja lamaan. Elokuvan myötä Chaplin jätti jäähyväiset rakastetulle tavaramerkilleen ja alter egolleen kulkurihahmolle, joka oli nostanut hänet suurten ohjaajien ja näyttelijöiden joukkoon. Nykyaika on Kultakuumeen (1925) ohella Chaplinin tunnetuimpia elokuvia. [1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juoni
Chaplinin esittämä Kulkuri työskentelee liukuhihnatyöntekijänä Electro Steelin tehtaalla. Hän saa hermoromahduksen työn yksitoikkoisuuden ja rivakan tahdin takia ja joutuu mielisairaalaan. Toivuttuaan hän yrittää saada työtä huonolla menestyksellä. Väärinkäsityksen vuoksi Kulkuria luullaan työväenmarssin johtajaksi ja hän joutuu vankilaan. Vapauduttuaan hän hakee jälleen töitä huonolla menestyksellä. Kulkuri törmää kadulla nuoreen tyttöön ja heidän välilleen syntyy romanssi.
[muokkaa] Äänitekniikka
Chaplin, joka ei ollut tehnyt aiemmin äänielokuvia, päätti tehdä Nykyajassa äänikokeiluja, vaikka oli sitä mieltä, että "kulkurihahmon ei pitäisi koskaan puhua". Elokuvassa on normaali synkronoitu ääniraita, mutta sitä käytetään pääasiassa tehosteisiin - ei juurikaan dialogiin. Puheosuudet ovat mykkiä, mutta sähköiset äänenlähteet, kuten kaiuttimet, pillit, valvontamonitorit, taustamusiikki ja automaattisen syöttölaitteen mainososuus, kuuluvat ääniraidalta. Muutoin käytetään edelleen mykän elokuvan keinoja - pantomiimia ja välitekstejä. Elokuvan loppupuolen ravintolakohtauksessa Chaplinin ääni kuullaan ensimmäistä kertaa valkokankaalla, kun kulkurihahmo esittää laulun, jonka sanat hän on unohtanut. Kyseisestä laulusta, samoin kuin myös elokuvan lopussa kuultavasta "romanssiteemasta" (sittemmin Smile, suom. Hymy), tuli myöhemmin tunnettu hitti-iskelmä.
[muokkaa] Vastaanotto ja jälkimaine
Yhdysvalloissa elokuvan työläisten kurjuuden kuvaus herätti kritiikkiä ja epäilyjä Chaplinin vasemmistolaisuudesta tai kommunistisympatioista, mutta se menestyi erinomaisesti ympäri maailmaa. Vaikka elokuva on Chaplinin ensimmäinen avoimen poliittinen elokuva, Nykyajan loistava komiikka, rytmiikka ja yleisinhimillinen ote saavat nykykatsojan unohtamaan mielleyhtymät 1930-luvun lamakauteen.
[muokkaa] Näyttelijät
| Charles Chaplin | ... Kulkuri |
| Paulette Goddard | ... Tyttö |
| Henry Bergman | ... Kahvilan omistaja |
| Chester Conklin | ... Mekaanikko |
| Allan Garcia | ... Terästehtaan johtaja |
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nykyaika Filmsiten sivuilla (englanniksi)
