Kultakuume (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultakuume
The Gold Rush
Ohjaaja Charles Chaplin
Käsikirjoittaja Charles Chaplin
Tuottaja Charles Chaplin
Säveltäjä Charles Chaplin
Kuvaaja Jack Wilson
Roland Totheroh
Pääosat Charles Chaplin
Mack Swain
Tom Murray
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö United Artists
Ensi-ilta

26. kesäkuuta 1925 (Yhdysvallat)

18. lokakuuta 1925 (Suomi)
Kesto 82 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
The Gold Rush

Kultakuume (The Gold Rush) on vuonna 1925 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäelokuva, jonka ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti Charles Chaplin. Pääosissa ovat Chaplinin ohella Mack Swain, Tom Murray ja Georgia Hale. Elokuva oli yksi mykkäelokuvan ajan menestyneimpiä ja sitä pidetään nykyisin klassikkona sekä yhtenä Chaplinin pääteoksista.

Chaplin julkaisi elokuvasta uuden version vuonna 1942, johon oli lisätty uusi musiikki sekä Chaplinin puhuma kerronta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Klondiken kultaryntäyksen aikaiseen Yukoniin, jonne suuri joukko kullankaivajia saapuu haaveillen paremmasta elämästä. Heidän joukossaan on myös Kulkuri. Kulkuri eksyy lumimyrskyn aikana ja hakeutuu suojaan mökkiin, jossa asuu lainsuojaton ja etsintäkuulutettu Musta-Larsen. Myöhemmin mökkiin tulee myös Jim McKay, joka joutui lähtemään kultavaltaukseltaan myrskyä pakoon.

Jim McKay luulee nälkähoureissaan Kulkuria jättiläiskanaksi.

Myrsky ei osoita laantumisen merkkejä ja lopulta mökistä ei löydy ruoan muruakaan. Kolmikko arpoo korteilla kuka lähtee ruoan hakuun ja tehtävä lankeaa Larsenille. Matkallaan Larsen saapuu McKayn valtaukselle ja ottaa sen itselleen. Mökissä kyyhöttävät Kulkuri ja McKay joutuvat syömään Kulkurin toisen kengän henkensä pitimiksi. Nälkähoureissaan McKay luulee Kulkuria isokokoiseksi kanaksi ja yrittää syödä hänet, mutta Kulkuri puolustautuu haulikolla.

Myrskyn mentyä ohi Kulkurin ja McKayn tiet eroavat, ja Kulkuri lähtee kohti kaivoskylää. McKay suunta kulkunsa kohti valtaustaan ja törmää siellä Larseniin. Larsen lyö McKaytä lapiolla, varastaa hieman kultaa ja lähtee pakoon. McKay menettää iskun voimasta muistinsa, eikä enää löydä valtaustaan. Larsen taas menehtyy lumivyöryssä.

Kaivoskylässä Kulkuri alkaa huolehtia Hank Curtis-nimisen miehen mökistä tämän ollessa kullankaivuussa. Vieraillessaan paikallisessa tanssipaikassa hän ihastuu kauniiseen Georgiaan, joka työskentelee tanssijana. Myös Jack Cameron on iskenyt silmänsä Georgiaan, mutta tämä ylenkatsoo naistenmiehen maineessa olevaa Jackia. Kulkuri on ratketa ilosta, kun Georgia lupaa ystävättäriensä kanssa tulla hänen luokseen syömään uutenavuotena. Hän valmistaakin paistiaterian, ja odottaessaan Georgiaa nukahtaa ja uneksii esittävänsä naisille tanssin sämpylöillä. Georgiaa ei kuitenkaan kuulu, ja herättyään pettynyt Kulkuri lähtee kylälle, nähden tämän juhlivan Jackin ja muiden kanssa.

Myöhemmin yöllä Georgia, Jack ja heidän ystävänsä päättävät pilailla Kulkurin kustannuksella. Georgia alkaa kuitenkin potea huonoa omaatuntoa nähdessään Kulkurin huolelliset juhlavalmistelut. Hän ja Jack riitelevät. Seuraavana aamuna tanssipaikassa Georgia tahtoo sopia, ja lähettää Jackille viestin jossa sanoo rakastavansa tätä. Myös Kulkuri on sattunut tanssipaikkaan, ja Jack keksiikin lähettää viestin edelleen Kulkurille. Kulkuri tunnustaa Georgialle rakkautensa, mutta ennen kuin tämä ehtii vastata mitään hän lähtee jo kylään saapuneen McKayn kanssa etsimään tämän kultavaltausta.

McKay ja Kulkuri viettävät yön Larsenin mökissä. Yön aikana on kuitenkin voimakas myrsky, joka siirtää mökin kallion kielekkeelle. Kaksikko onnistuu pääsemään mökistä ulos ennen kuin se putoaa rotkoon. Sattumalta mökki oli lentänyt aivan McKayn valtauksen viereen ja heistä tulee miljonäärejä. Tämän jälkeen kaksikko on lähdössä laivalla Alaskasta ja Kulkuri tapaa laivalla rakastamansa Georgian.

Vuoden 1942 versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chaplin leikkasi Kultakuumeen uudesta versiosta pois joitain kohtauksia. Uudessa versiossa Georgian Jackille tarkoitettu viesti onkin tarkoitettu Kulkurille, ja Georgian ja Kulkurin suudelma elokuva lopussa on poistettu. Tässä versiossa myös Musta-Larsen -hahmon nimi muuttui Musta-Larsoniksi.

Chaplin sävelsi tähän versioon musiikin, ja mukana on myös hänen oma kertojanäänensä, joka kriitikon mukaan on riemastuttavaa kuultavaa.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulkuri, Jim McKay ja Musta-Larsen
 Charles Chaplin   …  Kulkuri / (kertoja)  
 Mack Swain   …  Jim McKay  
 Tom Murray   …  Larsen (Vuoden 1942 versiossa Larson)  
 Georgia Hale  … Georgia  
 Betty Morrissey  … Georgian ystävätär  
 Henry Bergman  … Hank Curtis  
 Malcolm Waite  … Jack Cameron  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulkuri syömässä kenkäänsä.

Chaplin sai idean elokuvaansa katsellessaan Klondiken kultakuumeen aikaisia valokuvia Douglas Fairbanksin ja Mary Pickfordin luona. Chaplinia innosti erityisesti valokuva, jossa mainarit kiipeävät Chilkootin solaa ylös. Lisäinspiraatiota Kulkurin koettelemuksiin hän löysi lukemastaan Donnerin uudisraivaajajoukon tragediasta kertovasta kirjasta.

Elokuvan tuotanto käynnistyi joulukuussa 1923, jolloin Chaplin haki tekijänoikeuksia ideoimalleen tarinalle, jonka nimenä oli The Lucky Strike. Joulukuu ja tammikuu käytettiin tarinan kehittelyyn ja Musta-Larsenin mökin rakentamiseen Chaplinin studiolle. Kuvaukset aloitettiin 8. helmikuuta 1924 kronologisesti eli alkaen Kulkurin eksymisestä Musta-Larsenin mökille. Kuun lopussa Chaplin ja hänen lähimmät työtoverinsa, kuten kuvaaja Roland Totheroh, matkustivat Donnerin uudisraivaajajoukon maisemiin Truckeeseen Sierra Nevadaan etsimään kuvauspaikkoja.

Maaliskuussa 1924 Chaplin kiinnitti elokuvan naispääosaan teini-ikäisen Lita Greyn. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten Chaplinin uran alun, että hän käytti elokuvassaan muuta naisnäyttelijää kuin Edna Purviancea, joka oli näytellyt Chaplinin rinnalla vuodesta 1915 asti. Purviance oli kuitenkin vanhentunut eikä Chaplinin mukaan enää sopinut komediaan.

Maaliskuussa kuvattiin elokuvan kuuluisat kohtaukset Musta-Larsenin mökissä ruoan loputtua. Kohtausta, jossa Kulkuri valmistaa toisen kengistään päivälliseksi kuvattiin kolmen päivän ajan. Kenkä oli tehty lakritsista, ja koska kohtausta kuvattiin monta kertaa Chaplin ja Mack Swain kärsivät ilmeisesti laksatiivisista oireista.

9. huhtikuuta – 28. huhtikuuta kuvauksia jatkettiin Truckeessa. Chaplin halusi elokuvan alkuun kuvan Chilkootin solaa ylös kiipeävistä sadoista kullankaivajista, kuten häntä alunperin innoittaneessa valokuvassa. Hän palkkasikin 600 oikeaa kulkuria Sacramentosta kullankaivajiksi. Truckeessa kuvattiin myös muutamia muita ulkokohtauksia.

Seuraavat kaksi kuukautta käytettiin kaivoskylän rakentamiseen studiolle, ja kuvaukset jatkuivat 1. heinäkuuta. Tuolloin kuvattiin myös miniatyyrin avulla trikkikuvat, joissa Musta-Larsenin mökki heiluu kallionkielekkeellä. Syyskuun lopussa Chaplin kuitenkin keskeytti kaiken elokuvaan liittyvän työn kuultuaan Lita Greyn odottavan hänelle lasta. Chaplin ja Grey menivät naimisiin marraskuussa, ja Grey vetäytyi elokuvasta. Chaplin otti uudeksi naispääosan esittäjäksi Georgia Halen, jonka oli nähnyt Josef von Sternbergin elokuvassa The Salvation Hunters. Keskeisen roolin näyttelijän vaihto ei kuitenkaan aiheuttanut suurempia ongelmia, sillä Chaplin ei ollut vielä ehtinyt kuvata juuri ollenkaan kohtauksia, joissa Grey olisi esiintynyt.

Kuvauksia jatkettiin tammikuussa 1925, jolloin kuvattiin esimerkiksi Kulkurin esittämä sämpylätanssi. Chaplin palkkasi tätä varten aluksi Hollywood String Orchestran ja sitten Abe Lyman trion esittämään tanssin taustamusiikin, ja tanssi esitettiin ”The Oceana Roll” -kappaleen tahtiin. Viimeisenä kuvattiin elokuvan loppukohtaus The Lark -laivalla San Diegossa huhtikuussa 1925. Kuvaukset päättyivät 15. toukokuuta.

Elokuvaa varten oli kuvattu yhteensä 70 562 metriä filmimateriaalia, josta Chaplin leikkasi 2 607 metriä jalkaa pitkän lopullisen version yhdeksän viikon aikana huhtikuun ja kesäkuun välillä.

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakuume sai ensi-iltansa 26. kesäkuuta 1925 Grauman’s Egyptian Theatressa Los Angelesissa.

Elokuva menestyi loistavasti, ja Chaplinin mukaan se on ”elokuva, josta haluan tulla muistetuksi”. Chaplin itse ei ollut täysin tyytyväinen elokuvaansa. Kultakuume sijoittui jaetulle toiselle sijalle Sight & Soundin maailman parhaat elokuvat -äänestyksessä vuonna 1952 ja American Film Institute listasi elokuvan sadan parhaan yhdysvaltalaisen elokuvan joukkoon.

Myöhemmin vuonna 1942, äänielokuvan läpimurron jälkeen, Chaplin ajanmukaisti mykkäelokuvansa poistamalla välitekstit ja lisäämällä musiikin, ääniefektejä ja kertojan äänen (Chaplin itse). Tässä versiossa Musta-Larsen -hahmon nimi muuttui Musta-Larsoniksi. Molemmat elokuvaversiot ovat mukana The Chaplin Collectionissa julkaistussa Kultakuumeen DVD-versiossa (2003).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henri Waltter Rehnström, Kultakuume, Tv-maailma, 23/2012 sivu 9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]